Naprapaatti on puhunut (tai siis kätensä ovat) ja tyttö on melkein ku uusi, tai ainakin selkä on. Yläranka oli ihan jumituksessa ja Herra Suklaasilmäinen Naprapaatti lonksutteli ja venytteli mimmiä ihan valtoimenaan.
Mikä parasta, antoi luvan mennä salille –
kunhan reenaan tyyliin “sunnuntai-urheilija”.
Ja siis kyseisen kroppatohtorin luota ajoin todellakin suoraa suunnistamatta salille mieli intoa ja virnettä täynnä. Pikkasen otti ”voimille” ottaa ns. löysästi, varsinkin ku selkä ei vihlonut, eikä *ittuillut. Sain kuitenkin hien pintaan, hengityksen kiihtymään ja kiitokseksi punaiset posket (ja tarran;) Ji`haa!!!
Perjantaina Herra Suklaasilmäinen venyttää vielä hartiat ja neuvoo miten saan reisilihakset kunnolla venytettyä. Kun ne kuulemma kirraa kanssa ja on kovilla, ilmankos musta on tuntunut, että jalat ei oikein palaudu…
Huomenna – menen testaamaan uusia lenkkareita ja juoksen pisin ojia, ettei asfaltti satuta herkkää minua, kun pojat on varoittaneet penikkataudista…
Toivottavasti ei sada, tai sitten se menee vesijuoksuksi, tosin sitäkin minulle on suositeltu!
Fiilis on prinsessa!