viimeinen käyttöpäivä määrittelemätön.
Minua ei panna
halvalla
tosin ei siinä setelitkään auta
–
Mutta, jos kosketat minua oikeista paikoista. Lapsen uteliaisuulla paneudut asiaasi, naiseesi. Kiljahdellen riemuitset matkanvarrella aukenevista maisemista, löydöistä joista itseäsikin onnittelet, saatat päästä perille –
Paikkaan, josta kaikki vasta tavallaan alkaakin. Salaiseen, kesyttämättömään puutarhaani. On vain laakea, paljas kallio, jossa voit hetken levätä, ennen lopun kiivasta soittoa.
Ja jos tuohon kaikkeen lisäät vielä suudelmat huulilleni, iholleni, kielesi kujeet kujillani – saattaa hyvinkin käydä niin, että löydät riisuttujen housujesi taskuista avaimet paratiisiin, josta paluuta ei enää ole, mutta tuskin sinulle tulee enää asiaa äidillesi…
hellyyden
kirjoita suurin piirroin
äläkä koskaan aliarvioi
kosketuksesi voimaa
pieni voi olla enemmän
joskus mikään ei riitä
mutta katseesi alla
minä tätä hetkeä kiitän.