Juu ja kyllä, liikutuin – usestikin.
Se alkoi siittä, kun neljäsluokkalainen poika soitti pianolla Robbien piisin ”Feel” ja minä valutin kyyneleitäni sylissäni istuneen poikani niskaan. Se piisi nyt vaan osuu ja uppoaa minun herkistelykanaviini, tosin liikutuin myös kutosluokkalaisten pitäessä puhetta opettajilleen ja muutaman muunkin kerran.
Siis oikestikin minä olen herkkis jne. mutta aika harvoin minä kaiketi kuitenkin julkisesti kyynelehdin – tunnelma nyt vaan sattui olemaan päällä… tai jotain. Tai jotain nimenomaan, siis mullahan on nyt Se Aika Kuukaudesta!
Oli muutenkin varsin kivaluustyyppinen päiväratkaisu. Koska keväisetjuhlat alkoivat jo yhdeksältä ehdittiin aikaisen ajankohdan johdosta tekemään päivän aikana paljon muutakin. Kitkettiin takapihalta kottikärryllinen rikkaruohoja, leikkasin nurmikon, siivosin ja siivosin, sekä siivovin.
Ja iltasella minulla oli hyvä keskusteluyhteys ihmiseen ihan toisaalla.
Huomenna tai siis tänään itseasiassa (kun katsoo kelloon) tulee pienisiskoni Porista päiväksi kyläluutaamaan – joten kivaa sikälikin tiedossa.