Mää olen poistunut cityn viralliselta sinkkulistalta
tänään 2.8.2007 klo jotain.
Vuosi sitten mä kahlasin kaulaa myöten *askassa ja pimeässä, pieni pää ei tahdo edes kaikkea muistaa… Kolmenvuoden harhailu ja hukassa olo on päättynyt ja koti on löytynyt
– syli, joka tuoksuu kodilta ja sielu, joka puhuu samaa kieltä.
Vauhdilla mennään ja toisaalta – ei kiiruhdeta ollenskaan. Tunteidenpalo on nyt vaan jotain käsittämätöntä ja tämä tunne molemminpuolinen. Minä tiedän sen, minä näen sen. Kaksi muka-aikuista ihmistä siirapisoituu katseidensa lomassa ja pelkkä kädestä kiinni pitäminen aiheuttaa simmosia sähköshokkeja, jotta on tässä vanhan;) sydän ihmeissään.
Parasta päivässä: se tunne, joka otti sydämestä, kun Hänet tänään näin. Huh, siinä ei pienelle tytölle jäänyt mitään epäselvää, epäilyttävää, mietityttävää. Kaikki oli toisen elokuisen päivänselvää.
Pelin nimi on sovittu ja samoin säännöt –
ainut mutta,
tämän pelin minä otan tosissani, eikä aikomustakaan hävitä!