itsevarma ja kaunis.
Tietää mitä haluaa ja ottaa –
juurikin sen.
Elämä paranee vanhetessaan, vanha kliseinen vertaus viiniin on enemmän kuin totta. Kun tuli aika sytyttää kolmekymmentä kynttilää syntymäpäivä- kakkuuni, olin jo kahlannut tuskassani joitakin kuukausia. Taas siis kompastutaan kliseisiin, kolmenkympin kriisi, totta tai ei – minulle se oli sitä ja vieläkin enemmän. Pakotti pysähtymään, katsomaan taakseen ja myös eteen. Tekemään elämässä välitilinpäätöksen ja suunnitelmat sen mukaan.
Oli aika tehdä oman elämäni budjetti, tavoite, jota tavoitella.
Minä totesin olevani ei-onnellinen ja 30-vuotias.
Tosin jälkimmäinen ei tuntunut pahalta.
Siitä se alkoi, tähänastisen elämäni suurin helvetti. Ja silti väitän kirkkain silmin, että elämäni vain parani, kun minä kasvoin yhdessä syntymäpäiväkakkujeni kanssa. Ihmisenä aloin kyseenalaistamaan, näkemään omat tarpeeni ja itseni. Kaikkien niiden vuosien jälkeen, jotka olin elänyt vain muille, näin vihdoin peilistä myös itseni.
Elämä on kaunis ja sekaisin. Niin minäkin.
Kaksi vuotta myöhemmin –
Teen eroa pitkäaikaisesta suhteesta, siitä joka alkoi yhdenksäntoistakesäisen nuoren naisen unelmasta. Täydellinen prinssi ja täydellinen elämä. Aurinko paistoi ja minä olin onnellinen. Ja olin sitä monta vuotta. Tuli lapsi, omakotitalo, farmariauto, lapsi ja kolmaskin. Elämä oli edelleen kaunista ja niin täydellistä, mutta jossain kohtaa minä liu’uin etäälle. Prinssi ei enää ollut sitä mitä tarvitsin. Elämä ei vastannut huutooni…
Tänään minä opettelen elämään elämääni uudelleen.
Tavoitellen vain yhtä: onnellista elämää.
En minä tarvitse maallista omaisuutta, kunnioitettua asemaa tai juuri muutakaan – onnellinen olotila, henkinen hyvinvointi, tasapaino ja iso mukillinen tumma paahteista kahvia.
Siinä minun haaveeni, unelma jota kohti kulkea.
Kolmekymmentävuotias nainen.
Kaunis ja itsevarma,
olet itse ainut avain onneesi –