Minun vierelläni on ystäviä, jotka ovat yli kolmekymppisiä ja lapsettomia. Hädissään tilastaan, joka on vuosien saatossa huomaamattakin tullut.
Minä sain lapseni siten, että 26-vuotiaana huomasin olevani kolmen alle 4-vuotiaan lapsen äiti. Olin kyllä aina tiennyt haluavani lapset ns. nuorena ja minulla oli kaiketi onnea siinäkin, että lasteni isä oli minua seitsemänvuotta vanhempi, joten hänkin oli jo valmis ja halukas isäksi. Miehet, kun todellakin kasvavat aikuisiksi pienellä viiveellä… mutta turha heitä siitä syyttää, ovat tähän täysin syyntakeettomia.
Osa ystäväni on toisenlaisessa elämäntilanteessa. Mittari on mennyt jo kolmenkympin paremmalle puolelle ja lapsia nolla. Ensin oltiin liian nuoria ja piti käydä koulua. Sitten tuli työ, jonka portaat eivät kiipeäviltä loppuneet ja nyt – toteavat olevan naimisissa joko ihan väärän miehen kanssa (tms.) tai sitten ei ole sitä oikeaa osunut matkalle laisinkaan. Ellei se sitten ole kävellyt ohi.
Elämä on mennyt niin hektiseksi ja varsinkin nainen, joka haluaa ammatissaan vastuuta ja edetä, on vaikeassa tilanteessa.
Missä kohtaa elämää on aikaa ja mahdollisuus olla pois työelämästä ilman, ettei menetä sillä saralla mitään?
Tiedän, että joku nousee nyt parikadeille ja huutaa, että kyllä lapset ovat sentään niin ihania ja arvokkaita ja mitä kaikkea! Ettei kukaan voi olla niin laskelmoiva, että siirtää ja siirtää ja vieläkin.
Kyllä minä tiedän, että lapset ovat juurikin tuota ja paljon enemmänkin.
He, ovat minusta lopulta kasvattaneet juurikin tällaisen ja minä olen varmasti oppinut heiltä enemmän, kuin he minulta. Olen opettanut heille miten istutaan ruokapöydässä, tervehditään aikuisia ja pestään hampaat – mutta he ovat opettaneet minulle vastuuta, suvaitsevaisuutta, joustavuutta ja lista on loputon.
Muttamutta takaisin aiheeseen –
Kyllä aikuisen ihmisen elämässä pitää olla muutakin, kuin lapset. Mitä sitten, kun lapset kasvavat ja alkavat irrottautua kotoa ja vanhemmistaan? Jääkö siinä aikuinen orvoksi?
Elämä on monimuotoisuudessaan ihanaa ja ainutlaatuista, mutta yhden kortin varaan ei kannata jäädä keikistelemään.