Ei onni tule etsien, ei metsiin huhuillen – mutta jotakin pitää meistä jokaisen tehdä, saavuttaaksemme onnellisen, tasapainoisen olotilan.
Mitä onni on, miltä se tuntuu, maistuu, näyttää?
Meillä jokaisella on varmasti oma onnemme, käsitys tasapainoisesta, tyytyväisestä tilasta. Minun onneni on aikojen myötä, kasvaessani muuttunut. Joskus se onni oli lauantai illan karkkipussi, fritsu kaulassa ja “viisnollaykköset”.
Mitä on tänään minun onneni?
Se on jotain suurta ja samalla hyvinkin pienissä asioissa ja hetkissä:
Lasten nauru, pieni käsi omassani, varvasarmeija peiton alla.
Ystävät ja perhe, lähellä ja kaukana, mutta aina sydämessä, hengessä mukana. Lämpö ja läheisyys, pussailu ja suudelmat. Seksi ja sen raukeat jälkimainingit. Terveys, mahdollisuus liikkumiseen, vapaus kulkea, mennä ja tulla. Kotiinpaluu. Hiki, treenin jälkeinen väsynyt ja samalla virkeä olotila. Auringon nousu, sen ensi säteet sunnuntai aamussani, jossa ei ole kiirettä. Tummapaahteinen kahvi kera maidon, ruisleipää graavilohella ja oma terassi. Vesisateen ja ruohonleikkuun tuoksu, ensilumi ja sen ukot. Espanjalainen Cava kylmänä, kuuman iltapäivän taittuessa tummaan iltaan. Auringon lämpö, puolipoutaa ja varpaat hiekassa. Musiikki, lyriikat, rivien välit ja mahdollisuus omaan tulkintaan. Aava meri, majakka ja saaristo.
Syksyn väriloisto, takkatuli, grillimakkara ja Turun Sinappi. Perjantai.
Tuntemattoman kasvoilta noukittu katse ja hymy – ja lista on loputon.
Onni on pienissä asioissa, kun vaan muistaa ne nähdä, haistaa ja maistaa.