Keskustelimme taas nii i monetta kertaa siskoni kanssa aiheesta: naiset, miehet ja tunteiden näyttäminen. Ja siinä puheiden tiimellyksessä siskoni vakuutteli, että minun pitäisi ottaa kyseinen aihe kirjoittamisen aiheeksi. Joten kokeillaas mitä irtoaa…
Itse olen perso kosketukselle, pusuille, haleille, suudelmille, käsikädessä kulkemiselle ja ylipäätänsä kaikenmoiselle fyysiselle tunteiden näyttämiselle tunnetasolla: tykkääminen. Ja niin taitaa varsinkin naisista meistä hyvin monikin olla! Mutta kokemukseni mukaan on olemassa myös joukko miehiä, joille kyseiset asiat eivät ole niin tärkeitä. (Ja koska omakokemukseni on kerätty miehistä käsittelen tät nyt vain tältä näkökentältä.)
Tapailemis- tutustumisvaiheessa elettävässä suhdetoiminnassa on toisinaan hyvinkin haastavaa ottaa selvää, että mahtaakohan se toinen välittää minusta laisinkaan ”siinä mielessä”. Siis, kun asiasta ei vielä niinkään jutella, vaan ns. haistellaan tuulia ja koitetaan tehdä omaa pikku analyysia toisen ihmisen tunteista versos omat.
Itselleni ominaista on, että ohi mennessä toista voi hipaista, koskettaa tai jollainlailla huomioida. Kuin vain muistuttaakseni Sille ihmiselle, että hei, tässä minä olen ja on ihanaa, että sinäkin olet siinä. Ei sen tarvitse olla mitään kummallista, suurta. Ruokapöydän alla hetkellisesti kohtaavat varpaat voivat silittää toisiaan, kaupan kassajonossa voi sormet hipaista niskaa, kämmentä, pakaraa… Kaiken koskettamisen ei tarvitse kuulua esileikkiin, seksiin. Heeeeei, minua saa muutenkin paijata, kuin vain silloin, kun olet matkalla saattelemaan minua raidaksi sateenkaareen!
Ihan sama juttu suukoilla, suudelmilla. Liikennevaloissa on hyvä hetki painaa huulet huulille. Tai autoa ajaessa laskea käsi vieressä istuvan reidelle. Paikkoja ja tapoja on maailma ja arkipäivät täynnä – hetken hellyyteen, toisen huomioimiseen on aina se muutama sekunti aikaa ihan varmasti, jos vain niin tahtoo. Toisaalta uskon, että aina se ei ole edes vain tahdosta kiinni vain osaamisesta tai siis tottumuksesta. On olemassa miehiä, jotka ilmoittavat kumppanilleen rakastavansa ja lupaavat ilmoittaa, kun asia muuttuu. Piste. Ei rakkauttaan, tykkäämistään mitä se missäkin vaiheessa suhdetta sitten onkin tarvitse kokoajan olla toiselle sanomassa, vakuuttamassa. Siinäkin voi tulla liika-annostus ja kyseinen sana, tunne menettää merkityksensä, uskottavuutensa. Mutta kyllä minä taas kuulun siihen tyyppiyksilöporukkaan, joka tahtoo tuonkin aina satunnaisen epäsäännöllisesti jollaintavalla kuulla, vaikka sen periaatteessa tietäisikin.
Onkohan näillä jotain tekemistä esim. kasvatuksen kanssa? Kasvaako pojista, joita ei pienenä, nuorena olla fyysisellä/sanallisella hellyydellä perheessä rakastettu miehiä, jotka eivät tunteitaan juurikaan näytä? Vai mennäänkö tässä vielä syvemmälle geeneihin yms. muihin määrääviin tekijöihin? Itse olen avioerolapsi ja suhteeni isääni on jäänyt valitettavan etäiseksi, tosin isäni on muutenkin niitä miehiä, jotka eivät puhu, eivätkä pussaa – niin voiko tässä olla syy siihen, että minulle on hemmetin tärkeää miehen fyysinen läsnäolo, puhuminen ja pussaaminen, kaikki se, mistä jäin pienenä paitsi?
Omassa edesmenneessä liitossani tunteita näytettiin ja puhuttiin pitkin päivää ja vielä vuosien jälkeenkin, sen ensihuuman jo kauan sitten muutettua muotoaan. Nooh, meille kävi miten kävi, mutta se on sitten jo toinen juttu. Tosin muistan viimeisinä yhteisinä vuosinamme surkutelleeni sitä, että suudelmalle ei aina ollutkaan juuri tässä ja nyt aikaa, vaan ensin piti tyhjentää astianpesukone ja sitten palauttaa naapuriin lainattu porakoneen terä ja mitä milloinkin…
Uskon, että on olemassa miehiä, joille fyysinen koskettaminen on aina ”vain” esileikkiä. Pääsylippu suurempiin seikkailuihin. Kuinkahan paljon ”päänsäryistä” vähenisi, jos sitä vaimokultaa muistettaisiin jo pitkin päivää? Heräteltäisiin hellyyttä aamusta alkaen. Sitä olisi varmasti varsin moni uupunutkin kotiäiskäläinen ei niin väsynyt iltasella, kun mies on laittanut töistä tekstiviestiä ajattelevansa rakastaan tms…
Hyvät herrat: elämä, arki voi olla sitä esileikkiä ihan kokoajan eikä vain muutama minuutti ennen varsinaista aktia!