Juoksin aamulla 4kilometrin lenkin. Oikeesti, siis mä en ole varmaan koskaan juossut yhtämittaa noin pitkää matkaa, eikä kukaan ajanut minua edes takaa. Otin ensin tavoitteen – koululle, sitten tuohon risteykseen, tutun talolle ja seuraavaksi olinkin kotipihalla. Naama punaisena, mutta mieli niin hemmetin onnellisena, ylitin odotukseni. Wow, jumppa on siis kasvattanut kestävyyttäni, loistavaa, nam! Ja nyt ostamaan kunnon lenkkarit, ja huomenna taas!
Eilen onni oli Aurajokirannassa, Blancon terdella syöty jättiannos katkarapusalaattia, jälkkäriksi nautittu suklaahärpäke kera jäätelön ja ison maitokahvin. Aurinko helli siskoksia, ja tänään rasvaan sen jälkiä. Lumivalkoinen iho ihmetteli äkillistä lämpöaaltoa.
Onni on arjessa, pienissä hetkissä.
Kun vaan muistaa pitää silmät, mielen ja sielun avoinna.