No, kun siellä on niin paljon minun ja kaiketi jokseenkin monen triljoonan muunkin kadonnutta omaisuutta… Kuinka paljon sinne onkaan hävinnyt saatanallisia säkeitä, riipaisevia rakkaudentunnustuksia ja mitä kaikkea!
Ensin kirjoitat ajalla, tunteella ja epätoimivalla kymmensormijärjestelmällä työstettyä habitusta. Oikoluet, korjaat, lisäät, poistat ja lopulta hyväksyvästi painat enteriä ja kas, error!!! Kuinka monta kirosanaa onkaan mantran omaisesti tullut suuta vuodatettua, kun on epäuskoisena tuijottanut läppärin ruutua, joka ammottaa tyhjyyttä. Että koska minä opin tallentamaan??!! No, kun en opi. Ei vanha rakkikoira uusia temppuja opi… ei näköjään edes kantapään kautta, niin miksi sitten näyttöruudun.
Ja samalla reissulla vois kävästä paikkaan: Hukka.
Enkä siis tarkoita susihukkasen metsämajaa tms. vaan sitä paikkaa, jonne ensinnäkin vähintään joka kolmannen sukan pari katoaa. Tosin on siellä kyllä vaikka jos mitä… Kuinka monta kertaa on lapsen ihmettelevään kysymykseen tullut vastattua, että se on kai sitten hukassa?!! Kyniä, papereita, puhelinnumeroita, vaatteita, rahaakin. Ja on sinne muutama mieskin hävinnyt;)
Voi muuten olla, ettei tuolta reissulta ihan oitis pääsisi kotiin. Uskon vakaasti, että sillä retkellä kohtaisi ihan uskomattomia juttuja, asioita ja mitä kaikkea. Törmäisin ah, niin ihaniin Excel-taulukoihin ja siihen sukkavuoreen minä ihan varmasti hukkuisin – ja hukkaisin itsenikin!!!
Ja nyt,
ennen kuin painan enteriä teenkin yllätysvedon ja painan tallennusta.
Ehkä minä vielä joskus opin.
Tod.näk. en!
”voi kdj äfj*** iddu!!!”