Kun on ollut markkinoilla viimeksi joskus 90-luvun alkupuolella, niin on vähän hukassa näiden suhdekuvioiden kanssa. Olen ollut yli kymmenen vuotta sitoutunut ja nyt siis sitoutumaton, sinkku. Niin ei oikein tiedä miten kuuluu toimia. Sen minä olen kuitenkin nyt jo oppinut, että ensin tapaillaan ja siinä tarkastellaan toisen käyttäytymismalleja ja ajattelutapaa ja jos kaikki toimii ns. normaalin rajoissa, niin tapailu voi johtaa johonkin vakavampaankin.
Mutta missä siis menee tapailun ja suhteen raja? Onko tapailu satunnaista, ei-jokapäiväistä vai voiko se olla vielä sitäkin, että ollaan yhdessä joka päivä, nukutaan yöt yhdessä ja suunnitellaan huomista, mutta ei kuitenkaan huomisia?
Tosin mikä pakko ja välttämättömyys on ylipäätänsä määritellä suhteen tila? Eikö voitaisi vain toimia tunteiden mukaan, tehdä asioita fiilispohjalta ja siten miten tuntuu hyvältä? Miksi pitää aina olla menossa jonnekin, eikö voisi heittäytyä tuuleen tai antaa virran viedä. Ja jos sitä huomaa samaisen ihmisen vielä vuonna yhdeksän heräävän samasta sängystä, niin hyvä niin.
Tai sitten vain nauttii juurikin siitä kaverista, joka siinä sinä kyseisenä aamuna vuonna yhdeksän venyttelee yön muovaamia lihaksiaan 😉