väsymys siihen, ettei ole ketään…
tai siis SITÄ ihmistä jolle kuulua ja olla.
Ihonikävä kampittaa taas ja lyön pääni tyynynkulmaan.
Hemmetin herkistely alkaa, kun on yksinäinen sunnuntai-ilta ja sohvalla liikaa tilaa.
Eikä kukaan kosketa, katso, hymyile – ole minulle, minua varten, minusta täyttynyt.
–