VIHASI säälimättömän työtä on
hävitys, teilauskehä Kohtalon –
on ihmissuku vanha vainos kohde,
himosi ainut: vääryys tunnoton…
………………………..
SANOVAT, että jumalattomat
Lain, Taivaan pyhän tahdon uhmaajat,
ne kaikki, aivan sillä tavalla
kuin kuolivat – myös ylösnousevat.
…………………………
Hänelle paljon sopivampi työ
ois narrin tiu`ut, huppu, kaapu, vyö:
maailma järjelle myy hilpeästi
hedelmät karvaat: alkaa – alkoi yö!
…………………………
Ja silloin, kun Maan haudat avautuu,
jos tomuani etsii joku muu,
niin varma paikka, mistä minut löytää,
on viinituvan tuttu ovensuu.
………………………….
ILOITSE, armas, kuuhun katse luo:
se nousee varmasti ja juhlan tuo –
ja uuden aamun koi, jos olet viisas,
sinulle varhain uuden ilon suo.
………………………….
MAAILMAN meno, jota tarkkailin
Maan pitkää piiriä kun vaelsin,
ja jonka kuvat silmissäni kulki,
on turhuus joutavista-joutavin…
………………………….
Edessä kaikkivallan kaikki vaipuu:
ylistys sille! – minne ikään kaipuu
minua veikin, näin vain nurjaa, kurjaa,
ja – joka päivä harhaluulot haipuu..
………………………….
Ja satakieli, täynnä innon tulta,
niin laulaa, että on kuin helkkyis kulta,
se laulaa ruusulle – ja minulle:
>>Juo viiniä kuin sadetta juo multa!>>