Ajattelen lähtemistä jatkuvasti.
Aamulla, kun avaan silmäni, se on ensimmäisenä mielessä. Illalla viimeisenä ennen kuin nukahdan.
Ja silti olen tässä. En lähde, vaan p y s y n.
Taidan olla hölmö. Nuorempana kuvittelin, että kaikki on mustaa ja valkeaa, helppoa tai vaikeaa. Vähänpä tiesin.
Nyt olen vankina elämässä, jonka aiemmin vakaasti halusin ja jota kuvittelin ikuisesti haluavani.
Onko ihmisellä lupa muuttaa mieltään ja millä kustannuksilla?
