Olen 25 vuoden jälkeen oppinut pari uutta ja odottamatonta tapaa:
1. juon teetä
– vihreää tai valkoista, normaali tee ei maistu vieläkään. Maistelin vain kerran vihreää teetä ja totesin, että se on hyvää. Ja luin netistä, että se on terveellistä. Valkoinen tee on kuulemma vielä terveellisempää. Kahvi on silti vielä numero uno, mutta (vihertävä) tee hyvä vaihtoehto. Aamukahvista en vielä siltikään luovu.
2. juoksen
– tai hölkkään, mutta joka tapauksessa liikun muulla tavoin kuin autolla/kävellen/pyörällä/rullistellen. Ensin homma oli ihan kauheaa, mutta sitten kai vain keksin sen jutun jujun. Nyt tossuttelen lenkillä kevyttä kenttähölkkää äärimmäisen tyytyväisenä.
2.5 käytän sykemittaria
– liittyen edelliseen kiinnostuin fysiikkani toiminnasta niin, että päätin kokeilla sykemittaria. Ja nyt en juuri voisi kuvitella lenkkeileväni ilman sitä.
3. kirjoitan blogiin
– ainakin silloin tällöin. 20 vuotta sitten blogi oli tuntematon käsite, joten tätä ei ehkä lasketa. Edellisen kanssa voisi kuitenkin laskea nämä kaksi asiaa yhdeksi merkittäväksi asiaksi. Ehkä jonain päivänä ”citytän”?
Mitähän tässä vielä keksii? Kaiken tämän jälkeen sain vielä vakituisen työpaikan, joten kovin paljoa en enää odota. Vaikka ehkä lottovoitto voisi silti olla paikallaan 🙂