Joskus ajatukset kiertävät sellaista kehää, että niihin ei meinaa saada mitään tolkkua. Varsinkin, kun jaksottaa pieniä tavoitteita suoritettavaksi tiettyinä aikoina ja kun silti odottaa koko ajan jotain tapahtuvaksi. Aika tuntuu tietyiltä osin pysähtyvän tai ainakin kulkevan todella hitaasti. Toisaalta taas etapit lähestyvät, suoritetaan ja ne menevät ohi. Jää hieman tyhjä tunne. Jatkan, jotta pääsen pois. Haluaisin muutosta, jotta saisin pysyvyyttä. Kaikista pahinta on epävarmuus ja odotus, jota ilman on liki mahdotonta päästä eteenpäin. Ehkä ajatus kulkee huomenna paremmin ja selkeämmin.
