Taas aivan turhaa rahanmenoa, auto viety huoltoon ja odotellaan kuinka paljon voi puolen tunnin työt maksaa ja muutama litra öljyä yms. Niin ja jos siitä nyt sit sattuu jotain ylimääräistäkin vielä löytyy…
Onhan auto kuitenkin aika tärkeä kapistus, varsinkin tässä työssä. Yritin sitä myydä noin vuosi sitten, jos olisin saanu suht hyvät rahat, olisin realisoinut kaiken muunkin. Rahat taskuun ja niin kauan elellyt, jossain vähän halvemmassa maassa, kun rahaa riittäis.
Tällä hetkellä on vähän sama fiilis, vois lähteä, jättää kaiken (siis ei oikein mitään) taakse ja tulla ehkä sit joskus takaisin, kunnolla levänneenä. Nyt olisi taas siihen hyvä aika, ei ole velvoitteita, ei ole muutenkaan tän hetkisessä elämässä mitään mkä sais haluamaan jäämistä, ei ole niin hyvää työpaikkaa mikä harmittais jättää. Ainahan sitä saa palata takaisin jos ei tunnu miellyttävän ja varmasti saa vähintään yhtä hyvän elämän takaisin.
Tuollaiset reissut on kuitenkin niin antoisia, saa vähän perspektiiviä elämiseen. Tässä on mennyt monta vuotta ettei elämässä ole tapahtunut mitään järisyttävää, tai no jotain todella lyhytaikaista, pääasiassa on niin peruspuuduttavaa olemista. Kyllä elämästä pitää voida nauttia, tavalla tai toisella. En mä tiedä onko elämässä oltava niin suuria päämääriä, kunhan siitä nauttii. Se on sit eri asia jos siihen liittyy muitakin kuin vain itse, niin varmasti päämäärät tulevat määräämään suunnan, mutta ei sen elämän nautittavuuden siitä tarvi kärsiä.
Saapas nähdä, oikeastaan riippuu nyt siitä mitä tapahtuu työrintamalla, ei vieläkään aivan varmaa selkeyttä. Vuodeksi olisi mielenkiintoinen projeti, mutta tuntuu nyt olevan sellaista huopaamista ja soutamista, ettei vielä voi sanoa varmaksi mitä siitä tulee. Jääpi nähtäväksi.