Tyhjä olo olikin vaan hetkellinen (hyvä) harha. Nyt kun tuntemuksia on laidasta laitaan, mistään niistä ei saa kiinni eikä varmaan oikein haluaisikaan, haluais vaan päästä pois. Suht ymmärrettävää ettei mikään tuntemus ole kovin positiivinen, ehkä epäuskoinen olo on kaikkein voimakkain tällä hetkellä. Varmasti hyvänä kakkosena tulee viha itseä kohtaan, ei kai itseä sais vihata, vaikkakin on tehnyt kaiken väärin. Ainakin yritys ja halu oli tehdä parhaansa (vaikka järjellä ajateltuna teki lähes kaiken väärin). No, jos ei pysty itseään katsomaan peilistä, niin eiköhän siinä jonkunlaista vihaa silloin ole, ei se ole pelkästä ulkonäöstä johtuvaa. Ei kai kuitenkaan itseä sais niin rajusti rankaista sellaisista asioista mitä on tehnyt sydämellä, tarkoittaen hyvää, oli lopputulos millainen vaan.
Täytyisi tietenkin jotenkin yrittää kasata itseä ja varmasti ajatuksiakin. Eihän muuten niin paljon merkitystä ole, mutta jotkut elämän perusasiat pitäis saada hoidettua, ei ehkä muuta kun työt. Työt toisaalta on helppo hoitaa jollain lailla, mutta ei se kuitenkaan sitten kovin pitkälle riitä tässä työssä, että on tekevinään ja suurin aika kuluu omia juttuja miettien.
Aina kai kaikesta löytyy jotain hyvääkin, tiedän taas pystyväni tuntemaan, luulin jo menettäneeni sen kyvyn. Ehkä olenkin vahvempi kun tästä seuraavan kerran pääsen jaloilleni, suo vaan tuntuu nyt niin syvältä, mutta en kuitenkaan haluaisi vajota kokonaan sinne. Nousen ylös, varmasti, joskus…