Hmm, blogi, voihan tätäkin sit kokeilla. Ainakaan just tällä hetkellä ei sana oo oikein hallussa, ajatukset vähän karkailee. No, tuskin täältä kukaan elämänohjeita on tulossa hakeen, jos on niin en välttämättä suosittele (eikä ehkä oo kannattavaa hakea niitä vinkkejä monien muidenkaan cityläisten blogeista 😉
Ehkä tää saattais käydä unilääkkeestä, täytyy ainakin toivoa, olis jo kohtuullista mennä nukkuun tähän aikaa päivästä. Eihän kello tosin nyt vielä ole kun vähän reilu neljä, mut viimeyön vajaan neljän tunnin unet ja alkuilta ulkosalla paahteessa, luulis jo vähän sentään väsyttävän, mut näköjään aavistuksen verran on jotkut rytmit sekaisin. Eihän unettomuus paha oo, riittäis aikaa enemmän muuhun tekemiseen 😉 tosin tekemiset on tällä hetkellä aika vähissä. Niin no, kai sitä aina tekemistä olis tai keksis, mut yleensä mieluummin teen jotain mikä oikeasti kiinnostaa. Jos ei sillä hetkellä kiinnosta mikään tekeminen, voi sitä sit vaikka maata sohvalla, ei sitä tarvi pelkän tekemisen takia jotain puuhastella. Kuten esimerkiks yks ilta, kun en jaksanu kokeilla väkisin saada unta, niin otin auton alle ja lähdin ajeleen vailla päämäärä. Sitten kun pääsin johonkin asti, tuli laadukas kommentti itseltä; ”mitä vittua sä täällä teet” 🙂 Oli mukamas olevinaan hyväkin ajatus lähteä liikkeelle, musiikkia mukaan ja vähän selkeyttää ajatuksia. Oon vähitellen tullu siihen tulokseen, että jätän asioiden miettimisen vähän fiksuimmille, ei se oikein taida sopia mulle. Sitten kun ei enää mieti asioita syvällisesti niin voi vaan ajatella kaiken kohtalon kautta, aivan sama mitä tekee (väärin tai oikein) ajattelematta, kaiken voi kuitenkin kuitata kohtalolla; ”jaaha, näin tässä taas G:lle kävi, no minkäs sitä kohtalolleen voi” 😉
Hypätääs vähän aiheessa, jaa-a, olikos mulla jo joku aihe valittuna… Kävin illalla hakemassa sapuskaa (ei mainosteta, mut yhden lähiön pienestä kiinalaisravintolasta). Siinä kun odottelin ruokaa niin pariskunta, pari mäyrää pohjille ottaneena, alkoi tekeen tilausta. Äijä katseli ruokalistaa ja kysy vaimoltaan (ainakin molemmilla oli riittävästi renkaita nimettömissä, jos eivät sit molemmat olleet vieraalla polulla) mitä hän syö ja vaimo vastas aivan kypsänä ettei mitään kun ei ole rahaa. No minkäs sille voi jos ei oo rahaa, mutta kylmän viileesti äijä lato oman tilausensa tiskiin, niin ja otti sentään kylkeen yhden kevätrulla vaimolleen. Katsoin vaimon reaktiota enkä tienny olisinko nauranut vai itkenyt, en sit tehnyt kumpaakaan kun oli kuitenkin suht iso äijä kyseessä, mut en tiedä olisko se kuitenkaan ymmärtänyt mun reaktion pointtia. En tiedä onko sitä itse liian hyvätahtoinen, mut ei mulla tulis mieleenkään syödä yksin tossa tilanteessa (oli se seuralainen vaimo, tyttöystävä, hyvä kaveri tms), jättäisin sitten itsekin syömättä jos ei olis rahaa päällä riittävästi tarjota toiselle. Niin tai ottihan se sen kevätrullan kuitenkin vaimolle, mut ehkä se tuntuu tossa enemmän vittuilulta kun miltään muulta (ei siitä ainakaan kenenkään nälkä lähde). Toi tilanne kieltämättä laittoi miettiin asioita, vaikka mä lupasinkin sen lajin lopettaa. Joskus tuntuu siltä kun hyväntahtoisuus olis heikkous (kai toi äskeinen esimerkki hyväntahtoisuus-kategoriaan viedään). Tulee tilanteita kun haluaa tehdä jonkun eteen paljonkin asioita ja tulee tunne luuleeko se, että jostain syystä haluaa toista mielistellä tai jotain. Ei mulla, ainakaan käsittääkseni yleensä ole mitään tarvetta yrittää saada hyväksyntää, silloinhan liiallisen hyväntahtoisuuden vois myös ymmärtää (vai täytyyköhän mun hakea hyväksyntää, voi vittu, taas tarvii alkaa ajattelen). Niin ja onhan siinä sekin, että miehen pitäis (kuulemma) olla alistaja ennemmin kun alistettu (ei toisaalta huono konsti alistaa kun pitää toisen nälässä ja oman syömisen jälkeen hakee vielä kikkarilta pari mäyrää mukaan 😉 Taitaa mulla joku persoonallisuushäiriö olla, mut ei sovi mun luonteelle kyykyttää naista sen takia että pysyy itsellä hyvä itsetunto eikä tule oloa, että olis tossun alla. Vai tarviskohan sitä kyykytystä harrastaa sen takia, ettei naiset pidä nössönä tai liian kilttinä. Täytyy ehkä aloittaa empiiriset tutkimukset aiheesta, saatan palata joskus aiheeseen, jos vaan jaksan suorittaa tutkimusta tarvittavalla innokkuudella. Voihan toki olla, että tutkimuskohteiden hakemiseen menee suuri osa tutkimusajasta, mut kuka voi väittää, että tutkimustyö olis helppoa 🙂
Kuka helvetti nyt käänsi tän blogin naisiin, niistä ei aleta tänään puhuun. Ei muuten, mut menee vähän hukkaan hyvä aihe kun ei tänne asti kuitenkaan kukaan lue. Jos nyt joku sattuu lukeen niin vois vinkata mullekin, mä lupaan yrittää keksiä asianosaiselle parempaa ajankulua (varsinkin jos sattut oleen nainen niin voidaan katsoa olisko susta kenties ainesta tutkimuskohteeks 😉 Olishan sitä tietenkin itsekin voinu tänä aikana vaikka hakata muutaman jaon pokeri, mut ei nyt oo ihan sellainen fiilis, että olis siinä täysillä mukana (ja se sit tietäis sitä ettei luultavasti jäis rahallisesti plussan puolelle). Eikä unentulosta mitään tietoa, nyt on kaikki keinot jo käytössä, musiikkivalintana Beatles, mut ei auta 🙂
En kyllä uskalla lukea kokonaan uudestaan, tiedän kyllä mitä paskaa on tullu kirjoitettua, mielentilasta johtuen, mut menköön nyt. Saahan kai tän täältä poistettua jos alkaa siltä tuntuu, että itseä on lyöty maanrakoon oikein isolla nuijalla. Niin paljon ei oo kuitenkaan ylimääräistä pituutta, että viitsis polvia myöten savessa kulkee. Eiköhän tuo nyt ekaks postaukseks riitä 😉 Nyt nukkuun tai sitten ei, aamulla ollaan viisaampia, tietää kuinka kävi…