Ainahan tarinoilla ja tapahtumilla on jonkunlainen opetus, tällä kertaa se on jäänyt vähän harmauden peittoon, usein ne on vähän helpommin tulkittavissa. Ei se oikea koiranpentukaan pelkästään hihnan lyönneistä opi jos ei tiedä mitä väärää on tehnyt, sehän olisi selkeää jos paskat olisi olohuoneen lattialla. Koiranpentukin tietysti oppii pikku hiljaa jos sille tekee asiat selviksi, sillain kun pitää, ei se huutamalla ymmärtäväisemmäksi tule. Puhuminen on tärkeää, lähes välttämätöntä ja sen tiesi tarinan fiksut eläinkunnan jatkeet. Sitten kun suuret tunteet saavat ylivallan, ei aiemmin järjellä sovituista asioista sitten pystytäkään pitämään kiinni ja ne tulevat niin toissijaisiksi. Jälkeenpäin tietenkin harmittaa kun hyvistä sopimuksista ja lupauksista ei voida pitää kiinni, mutta tilanteet huomioiden ei mikään ihme.
Olisi pitänyt kaverin ohjeesta ottaa onkeen; ”kun toi juttu on noin herkässä tilassa, älä sit saatana riko ittees”. Helppohan se siinä oli sanoa etten tietenkään, vaikka tiesi jo itsekin ettei se pidä paikkaansa…
Yritetäänpäs välillä tehdä töitäkin, vaikkei ne tällä hetkellä ajatuksissa pääroolia viekään, mutta onneks täällä työrintamalla ainakin on rauhallista.