Silloin kun tuntee elämän kaatuvan päälle, olevansa pohjalla tai vaikkei edes aivan pohjalla, niin mieleen tulee aina hyviä muistoja niiltä ”vanhoilta hyviltä ajoilta”. Aika rasittavaa, miks pitäis vielä muistella vielä jotain hyviä aikoja kun elämässä ei ole kuin tulevaisuus jäljellä. Vaikka johonkin pisteeseen menneisyydessä, kuinka paljon haluis päästä, niin käsittääkseni se ei nykytekniikoilla ole mahdollista. Onhan se hyvä miettiä, jos tällä hetkellä tuntuu menevän heikosti, niin mikä siinä menneisyydessä oli niin hyvää ja voiko sille asialle tehdä jotain, että nyt olis kaikki ainakin yhtä hyvin.
Siitä on noin viisi vuotta, jolloin elämäni muuttui tosi radikaalisti, sen muutoksen huomasi menevän pikkuhiljaa eteenpäin. Ei antanut periks ja yrittänyt pysäyttää sitä, tai sitten kuvitteli, että kyllä se siitä vielä kääntyy, kaikkihan on mukamas ihan hyvin. Asian kanssa tuli jotenkin sinuiksi, vaikka huomasi sen jollainlailla aina vaikuttavan elämään. Elämän positiivisuuden ja iloisuuden palauttaminen on vaikeaa jos olosuhteet eivät ole oikeat, ne olivat pari päivää oikeat ja tunsin sen elämänhalun tulevan ryminällä takaisin. Minusta oli taas tulossa se mukava, hauska, rento, iloinen, onnellinen, huumorintajuinen, se ihminen jonka tunsin vuosien takaa. Nyt kun miettii niitä vuosien takaisia tapahtumia, niin voi taas itseään tyhmyydestä syyttää, kun ei asioille tehnyt mitään. Töissä tilaajan edustajan naiset sanoivat, että haluavat sen hymypojan projektia hoitamaan, se oli jo sitä vaihetta, kun itsekin tiesi, että hymy on hyytymässä. Sanoin sen jopa työnantajalle ettei se hymypoika taida sitä hommaa hoitaa, vaikka vähän samannäköinen kaveri oliskin kyseessä. Ehkä se olisi jo silloin ollut liian myöhäistä, mutta menihän se siitäkin vielä eteenpäin, ehkä sen olis voinut edes pysäyttää. Lähes kaikki tämän hetken tekemiset ja tunnetilat saavat pohjan tuolta ajalta, aika pelottavaa, kun ei tiedä miten asiat menisivät ilman tuota.
Eilinen puhelu exältä sai aika paljon lisäajatuksia, aika koomistakin sinänsä, että se on tällä hetkellä vastaavanlaisessa tilanteessa, kun mä olin pari viikkoa sitten. Exä pyysi neuvoa ja tukea siihen mitä sen pitäis tehdä, ehkä olen hiukan väärä ihminen neuvomaan, mutta pystyyhän sitä jotenkin tukea antaan, kun tietää kuinka vaikeiden asioiden parissa pyörii. Ainakaan en suositellut pyrkimään samaan lopputulokseen kun itse. Sen puhelun aikana selvisi vielä enemmän kärsivällisyyden merkitys, ajan kulumisen positiiviset vaikutukset. Selvisi tietenkin yhtä ja toista ja lisäsi perspektiiviä omiin tekemisiin, niihin huonosti hoidettuihin tilanteisiin, jotka jo on ollut tiedossa. Ajatus ja järki pitäisi kuitenkin olla aina mukana, vaikka leikitäänkin tunnepeliä.
Pahaa unta ehkä vain, ei ainakaan harhaa. Menneisyyden asiat täytyisi pystyä käsittelemään, kaikkien, minä ainakin yritän.
Joku voisi ystävällisesti tulla herättämään tai jos olen vaan sumussa niin ravistelemaan, sitten kun kaikki on taas hyvin.
Nyt voisi olla syytä pitää vähän lomaa citystä, tai ainakin jättää vähän vähemmälle. Täältä kantautuvat muistot on tietenkin pääasiassa hyviä, mutta eiköhän ole aika saada uutta muisteltavaa, sitä hetkeä varten, jos vielä joskus putoaa näin pohjalle. Nyt blogi siirtyy, ainakin toistaiseksi muualle, mutta tuskin kenellekään siitä traumoja tulee, ehkä päinvastoin 😀