Helppoako, miten addiktista luopuminen ikinä niin helppoa olis. Addikti on moneen asiaa aika jyrkän kuuloinen sana, enkä itse ainakaan tiedä mihin vedetään addiktin raja. Addikteista oli puhetta jossain ketjussakin, sen jälkeen vähän tuli ajateltua mitä se ihan oikeasti on ja mihin sen rajan itse vetäis, koska joku oikeasti on addikti johonkin. Voin kyllä hyvin tunnustaa addiktini polttamiseen, joskus hyvinkin lähelle päässyt siitä eroon, mutta tällä kertaa lopettamisen yrittäminen tuntuu vaikeammalta kun koskaan.
Tottakai lopettamiseen täytyy olla innostus ja niin aina aikasemmin sellainen onkin ollu. Juu, ei oo ihan eka kerta yritys lopettaa :). Nyt ajattelin yrittää puoli väkisin, kun polttamiseen ratkeamisesta ei oo kovin kauaa ja luulis, että sen takia olis taas helpompi luopua sellaisesta mihin ei ole niin pinttynyttä tapaa.
Oli kieltämättä vaikea tulla syömästä takaisin töihin, kun matkalla jo tiesi ettei koneen ääreen pääse mistään kautta sillain ettei törmäis polttaviin työkavereihin. Eilen selvisin yhdellä pummatulla tupakalla, saa nähdä kuinka tänään käy, ennuste ei ole kovin hyvä :). Melkein tuli varta vasten eilen illalla lähdettyä kaverille kahville, voishan siinä sit samalla siltä ”yhden” tupakan poltella. Pystyin sentään oleen lähtemättä, ehkä vaan siks kun väsytti sen verran :). Kai se olis helpompaa jos olis vähän selkärankaa ;), kai sitä yleensä jonkun verran sentään on, mut tää on jostain syystä sellainen laji ettei sitä tunnu oikien löytyvän ja varsinkin uudelleen aloittaminen tapahtuu niin typerästi ettei oo tosikaan. Hmmm, jos tällä kertaa vaikean alun jälkeen pääsis oikeasti eroon… Heh, näkis vaan 😀