Eipä hirveesti ole raportoitavaa blogiin, mut tekee mieli kirjoittaa jotain tai ei nyt ehkä varsinaisesti mieli tee, mut jos sais vähän ajatuksia taas kasaan. Hmmm, taas ja taas, koskahan viimeks mun ajatukset on ollu täysin kasassa, siitä voi kyllä olla jokunen tovi. Sillä pääsis jo pitkälle, kun pystyis järkevästi ajatteleen mitä oikein on käymässä läpi, mut kun ei saa mistään mitään tolkkua. En tiedä sit tekeekö sen itse jostain syystä niin saatanan vaikeeks, vai mikä siinä oikein on.
Täytyy myöntää, että yllättävän pitkälle piti elämässä mennä ennen kun koki jotain niin suurta sisällä itsessä. Neitimäistä tai ei, mut en olis ikinä uskonut, että jokin asia saa niin voimakkaita reaktioita ettei pysty toimimaan missään tilanteessa niin kuin pitäis ja hyvin tietäis mitä pitäis tehdä jne.
Aina oon pitänyt itseäni järjellä ajattelevana, eikä tunteet ole juurikaan olleet etusijalla. Oon sit tainnu olla aika paljon väärässä, ehkä ne tunteet ei vaan niin herkästi tule sieltä määräämään elämän tahtia. Ehkä se tapa miten kaikki meni, voi ola suuri syy siihen miltä nyt tuntuu, se tuntuu niin epätodelliselta vieläkin, jostain syystä (juu, oon kyllä päähäni yrittänyt tunkea miten asia, mut ei sinne ikinä asiat niin helposti perille mee, niin miten sit tälläinen tavallisuudesta poikkeava asia).
Ehkä tämä tästä vielä iloks joskus muuttuu, kun sais muutaman tunnetilan pois sisältä, niin ehkä sit. En vaan tiedä vielä oikein keinoja niihin ja tuskin kukaan muukaan, ainakaan mun puolesta. Kaikki ihmiset varmasti käsittelee asioita eri tavalla, musta tuntuu, että mä en pysty sulkeen asioita taka-alalle vaan ne on jotenkin käsiteltävä tai kärsittävä loppuun. Heh, paraskin analysoija, kun ei tunneasioita ole juurikaan tarvinnut ikinä setviä, tai no tietenkin jonkun verran, mut ei sentään ihan tässä mittakaavassa. No ehkä tästä selviää, ei kai se maailma tähän vielä lopu, en kuitenkaan sitä toivois, niin nuori pojankloppi vasta 😉
Nyt unohdin sen mitä oikeasti alkujaan piti alkaa kirjoittaan, mut mitäpä sen nyt niin väliä, tuskin siitä nyt sen luettavampaa olis tullut. Olis se ehkä ollut vähän positiivisempaa (ainakin muistaakseni), mut eipä varmasti järin maata mullistavaa.