Hukkasin aurinkolasini jossain vaiheessa mökin remppausta. Etsin niitä kissojen koirien kanssa, muttei löytynyt mistään, ennenkuin kuului musikaalisen rusahtava ääni istahtaessani puiselle penkille naukkailemaan vähän limpparia raatamisen ohessa. 200€ se siellä vain rutisi… kehys kahdesta kohti paskana ja sanka just saranan kohdalta. Aika raskas perse mulla…. Hetkisen meinasi suorastaan vituttaa, mutta sitten totesin stoalaisen tyynesti linssien olleenkin jo aika naarmuiset. Nyt tänään aamulla herätessäni olin hyvin nukutun yön jälkeen täynnä tarmoa ja päätin singahtaa kaupunkiin hoitelemaan tarpeellisia asioita ja lisäksi ostaa siinä uudet lasit.
Juoksin käräjäoikeuden, vakuutusyhtiön, pankin, ja muita tylsääkin tylsempiä instansseja sekä hoidin muita juttuja jotka eivät olleet niin välttämättömiä mutta rästissä kuitenkin: veitsien teroituttaminen, koirille punkintorjunta-ainetta, purkki kasvorasvaa, sekä tarmokasta sandaalien etsintää, sopivia kuitenkaan löytämättä.
Tulin kotiin kolme tuntia myöhemmin väsyneenä, mutta tyytyväisenä, ja taputtelin itseäni olalle. Tuntui vähän, että jotain ehkä jäi hoitamatta, mutta en keksinyt mitä se olisi voinut olla. Päättelin, että ei se varmaan mitään niin tärkeää ollut, koska ei tullut mieleen.
Muistin, kun läksin pyöräilemaan ja aurinko alkoi paistaa.
Oliskohan missään yliopistossa hajamielisen professorin paikkaa auki?