Illalla mennessäni nukkumaan, alkoi yö jo pakastaa. Aamulla maassa oli ohuesti uutta lunta. Pohjoistuuli puhalsi järjenkin päästä, ja sormet olivat kuin kymmenen pientä pakastekatkarapua siinä vaiheessa, kun olin murjonut itseni pyörällä vastatuulessa töihin. Lentävä pöly kirvelsi keuhkoja ja silmämunia. Kevät on kuulemma yli kaksi viikkoa jäljessä. No shit, täällähän ollaan kuin tammikuussa. Ja kun ei ole moneen viikkoon voinut pukeutua töihin mennessään kuin kurapukuun, koska töistä tullessa on just siinä nollan yläpuolella, että varmasti rapa roiskuu.
No. Enivei. Nyt meni hermot. Heitin just romukoppaan lujan päätökseni olla koskematta ”siellä toisella tilillä” oleviin, hiellä ja vaivalla säästettyihin remonttirahoihin, ja päätin varata kesälomaksi Kreikan matkan.
Kesälomallani minä kieltäydyn palelemasta. Nii!
Perkele!