Koira on saanut uuden, rakastavan kodin työkaverini perheen luota. Se joutuu olemaan paljon vähemmän yksin kuin ennen ja siitä tullaan pitämään hyvää huolta. Sitä rakastetaan ja hellitään, eikä sen tarvitse enää kärsiä siitä ,että se ei pääse mukaan metsälle. Kaikki siis hyvin?
Not. Nyt kun koirasta luopuminen on konkretisoitumassa, meikäläinen hajoo. Tästä itkemisestä ei tule loppua. Itsen joka päivä. Eilen istuin kotona lattialla itkemässä tunnin. Järkiseikat ja -perustelut ei paljon auta, kun itsellä on niin kauhea luopumisen suru.
Ensi viikolla koira lähtee uuteen kotiinsa lopullisesti, tämä viikko harjoitellaan ”iltahoidossa” työpäivien jälkeen. Voi helvetti!
Onneksi on vajaat kolme viikkoa siihen, että on loma.