Miten voikin elämä muuttua silmänräpäyksessä? Miten kaunis talvipäivä voi muuttua painajaiseksi, josta odottaa heräävänsä hetkenä minä hyvänsä ja sitten tajuaakin että tämä hirveä paska on tosielämää??
Olin matkalla toiseen kaupunkiin. Kassissa oli kaunis kolttu, juhlakengät ja meikkipussi, sekä lahjapaketti. Olin menossa ystävän häihin ja olin todella odottanut niitä juhlia. Oli myös eka vapaa viikonloppu kuukauteen, siitäkin nautin. Ja sitten puhelin soi.
Mitä? Mitä sinä sanot? Älä nyt viitsi. Oikeestiko? EI, VOI EI!!! Mä olen tulossa, mä olen tulossa niin nopeesti kuin voin. Vittu miks tää bussi ei aja lujempaa, saatana. Eikä voi olla totta, että tolpalla ei oo yhtään taksia, miten tää voi olla mahdollista, ei helvetti.
Juoksua. Missä täällä on teho-osasto? Ai tuosta tuonne? Kiitti. Ovikello. ”J:n omainen täällä”. ”Joo, odota siinä tuolien luona, me tullaan päästämään sut sisälle”. Kuluu ehkä minuutti, ja kierrän ympyrää. Sitten minut tuodaan sinne huoneeseen, verhon taakse. Näen piuhat, letkut, monitorit joiden lukemat ovat päin helvettiä, jopa minä tajuan että ne ovat ihan päin helvettiä. Lääkäri, ja toinen. Vatsa-aortan pullistuma revennyt. Kiidätettiin leikkauspöydälle ja leikattiin, ja leikkaus onnistuikin ihan hyvin, mutta muu elimistö ei kestänyt. Ja nyt kaikki on tehty. Ihan kaikki. Ja elämä on lopussa. Hengityskone aiotaan kytkeä irti ja aktiiviset hoidot on lopetettu. Olemme todella pahoillamme.
Katson häntä ja hän makaa siinä ja suusta tulee hengitysputki. Rintakehä nousee ja laskee ja kone suhisee. Hän on niin kalpea, ettei voisi kuvitella että hän voisi olla koskaan niin valkoinen. Tiputukset on jo laitettu kiinni. Letkut irrotetaan. Monitorissa näkyy, että sydän lyö 70 kertaa minuutissa, ja sitten se alkaa laskea kuuteenkymmeneen, sitten kolmeenkymmeneen, ja sitten se lakkaa ja monitoriin tulee suora viiva ja kuulen oman ulinani joka on kuin jalkaan ammutun elukan huutoa. Sairaanhoitaja tuo nenäliinoja eikä tee muuta, on vain siinä ja sekin auttaa mutta en minä sitä tajua.
Nyt olen takaisin kotona ja koetan tajuta että olet poissa, mutta johdot eivät yhdisty. Valot eivät pala. Tule takaisin, ole kiltti ja tule takaisin.