Viimeiset työpäivät ovat menneillään. Perjantaina klo 15.45 koettaa vapaus! Ja nyt tuntuu,että näitä viimeisiä päiviä ei meinaa jaksaa, ei sitten millään.
Jo eilen tunnelma oli jokseenkin epätoivoinen aamulla, mutta tämä aamu oli vielä eiliseenkin verrattuna omaa luokkaansa. Tuntui, että silmät eivät kerta kaikkiaan aukea. Kun kello soi, ensimmäinen ajatus oli ”ei helvetti soikoon voi olla totta”, ja tuntui, että jo pelkkä vuoteesta nouseminen hengästytti. Aamutoimista ei meinannu tulla mitään, ja töihinkin kerkesin viime tipassa. Sitä paitsi kurkkuun koskee.
Ainoa ajatus, mikä pitää minua hengissä, on ajatus tulevasta lomasta. Ja eilen tapahtui jotain kivaa: sain työkaverilta hänen mökkinsä avaimen ja pääsen sinne mökille ensi viikon ma-to, ihan vain olemaan ja polttelemaan tulta takassa, hiihtelemään jäällä, vaeltelemaan metsässä ja muuta semmoista. <3