Tämä sitten todellakin on viimeinen kirjoitus rakkaasta. Se todellakin viimeinen, lopullinen.
Rakas, pieni, suloinen koirani, joka toit niin paljon iloa suuressa sydämessäsi kaikille ihmisille, ketkä kanssasi olivat tekemisissä. Sinä hurmaava liehutukka, joka rakastit kaikkia. Olet nyt poissa, lopullisesti. Jäätikön salakavaluus vei sinulta terveen takajalkasi, eikä paranemisen mahdollisuuksia ollut edes leikkauksella.
Nyt sinä pieni koiraenkeli nukut ikuista unta taivaassa, jossa riekot pysyvät aina seisonnalla, nuotiolla paistetaan makkaraa vain koirille ja aina on syksy ja metsästyskausi.
Rakastan sinua iäti.