Tää ja ens viikko duunia vielä ennen loman alkua, ja alkaa jo pinna paukkumaan. Kärsivällisyys hyvien asioiden odottamisessa ei ole ollu mitenkään mun vahvin puoli koskaan. Kun tässä kuluneen viimeisen kuukauden aikana on ollu yhtä ja toista, tuntuu että on niin loman tarpeessa ettei enää haluaisi odottaa yhtään ainoaa sekuntia sen alkamista. Mutta on pakko odottaa. Pakko.
Kärsivällisyys on hyve, sanotaan, mutta on se vaan niin hemmetin vaikeeta. Ja mitäkö olen ajatellut tehdä lomallani? No en tasan mitään, paitsi ehkä käydä pari kertaa laskettelemassa jos silloin on vielä lunta, ja piipahtaa Tampesterissa tyttökaverin luona. Muuten aion vain loikoilla. Jos on semmonen fiilis että teen kotihommia niin sitten teen, mut en tasan ohjelmoi itselleni asioita tyyliin ”lomallani pesen ikkunat” tai ”lomallani järjestelen kaoottiset kaappini” tai ”lomalla menen vihdoin käymään siellä missä olen jo pitkään suunnitellut”. Päivät saavat tulla omalla painollaan ja myös mennä omalla painollaan, ja aion tehdä tasan sitä mitä huvittaa. Piste.