Vietin eilen tuskaisan kolmetuntisen kaupungilla koettaen löytää jonkin hurstin mihin pukeutua pikkujouluun ensi perjantaina (juu ei taas jääny yhtään viime tippaan…). Sovitin varmaan kymmentä eri mekkoa, mutta kaikissa oli jotain vikaa. Ne oli sellasia ”ihankivoja”, tiedättehän. Sellasia, jotka päälle pukiessa tulee sellanen nojoo -fiilis. Ei iske, mutta ei pahemmin tökikään. Kuin vähän haalea kylpyvesi. Sit vähän isompi ongelma oli se, että yksikään ei istunu kunnolla.
Mä olen about kokoa 38, mutta vyötäröstä sitten kuitenkin ehkä enemmän 36. Ja siinä tulee ne ongelmat. Ne vaatteet, mitkä istuu kauniisti rinnan kohdalta, on säkillä vyötäröstä ja ne, jotka istuis kauniisti vyötäröltä ei mee kiinni hinkkien kohdalta. Lisäksi peilistä katsoessa tulin tuskaisen tietoiseksi talvenvalkoisesta, rutikuivasta nahkasta, kinttujen mustasta sängestä ja eri vaatekappaleiden eri aukoista pursuilevista ei-toivotuista kohdista. Niinkuin aina, koin suunnatonta sovituskoppiahdistusta ja lopputulos oli ennalta arvattava: poistuin kaupungilta ilman pikkujoulumekkoa.
Kamut on koettanu lohduttaa et hei kamoon, laita joku vanha mekko jota vähän tuunaat ( <-- vihaan muuten tota sanaa) ja se menee täydestä. Muuten joo, mut ku mä en MAHDU yhteenkään aiempaan mekkooni. Kyllähän mä muuten ilolla pukeutuisin vanhoihin hursteihin, joukossa on muutama todella nätti vaatekappale. Muttakun. Huomenna toiseeen kaupunkiin käymään, pitää heittää siellä rundi parissa luottoliikkeessä. Sit jos ei sieltäkään löydy niin luovutan ja menen kesämekossa, perkele.