Jopahan taas oli unia viime yönä. mm. kasvatin poroja Puijon metsissä Kuopiossa ja vieläpä hyvällä menestyksellä, lensin tuulen mukana lumimyrskyssä, putosin katolta ja vaelsin preerialla 1800-luvulla. Liekö näillä asioilla kytköstä toisiinsa, mutta herätessä oli hillitön hedari ja piti soittaa töihin, etten pääse sängystä ylös ennenkuin lääkkeet alkavat vaikuttaa. Selvisin duuniin vasta kymmeneksi, onneksi mitään ratkaisevaa ei jäänyt tekemättä vaan hommat tuli hoidetuksi ajallaan.
Päänsärky on perseestä, migreeni suoraan alimmasta helvetistä. Se itää jossain selkärangan ytimessä ja hiipii sieltä vaivihkaa ylemmäs, kunnes tekee äkkihyökkäyksen joka pudottaa ihan samantien polvilleen. Ja kun se ei meinaa mennä pois. Tällä hetkellä olen niin lääkepöllyssä, etten tunne särkyä, mutta tiedän että se on siellä. Se ei ole mennyt yhtään minnekään, odottaa vaan että lääke lakkaa vaikuttamasta ja sitten se iskee uudelleen.
Typerä vaiva. Huomenna on onneksi perjantai.