En ole koskaan löytänyt rakkautta baarista. En ole myöskään löytänyt sieltä poikaystävää. Kerran Vantaan Flamingossa suunnittelin kyllä meneväni naimisiin yökerhon Elvis-kappelissa, mutta (onneksi) en löytänyt paikalta sopivaa sulhasta.
Ihmettelenkin, miten ihmiset löytävät haneja yöelämästä. Siis pidempiaikaisempia suhteita. Miksen minä ole löytänyt? (Enkä tässä nyt väitä, että yöstä tulisi löytyä parisuhde, ihmettelen vain.)
Olen bilettänyt hevibaarissa hädin tuskin 18-vuotiaana, ja tutustuin mieheen, joka alkoi ensimmäiseksi kertoa työttömyydestään ja äidistään. Olen ollut luksusyökerhossa, jossa mies tuli iskemään minua repliikillä ”Tiedätkö, kuka on Suomen valtionvarainministeri?” Ei, hän ei itse ollut. Olen yrittänyt iskeä niin pokea kuin baarimikkoakin. Minulle on tarjottu kädenlämmintä olutta ja kallista samppanjaa. Olen itse tarjonnut. Olen ollut minimekossa ja villapaidassa. Olen nauranut, vitsaillut, keskustellut älykkäästi, viljellyt
sarkasmia. Olen ollut ”vaikeasti tavoiteltava” ja helppo.
Baarista on turha etsiä pidempiaikaista kumppania, eihän sitä kuitenkaan löydä. Vai löytääkö? Kertokaa!