Ilmiöt

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on julkkis.

10 asiaa minusta!  108

Noniin..lueskelinpas tuossa aikaisemman postaukseni kommentointia, ja tulin siihen tulokseen että nyt minä näpäytän takaisin. On lukuisia syitä miksi minulle voisi olla kateellinen.

Kannattaa lukea uusin citylehti, siellä oli älyttömän hyvä kirjoitus nettiherjaajista ja kiusakommetoijista! Se sopii monille kuin nenä päähän ja voi tunnistaa sitten itsensä sieltä helposti!

Usein ihmiset haluavat aina kaikkea mitä heillä ei vielä ole.

Jos ei ole käynyt ulkomailla haluaa sinne.

Jos syntyi kauniiksi, haluaisi jotain vielä enemmän. Olla pidempi, laihempi, isommat rinnat ja niin edelleen...

Jos ei ole tyytyväinen luojan luomaan ulkonäköön haluaisi olla kauniimpi, sellainen kuin joku toinen tai edes vähän samanlainen. Sellaisen ja sellaisen nenän ja niin ja niin isot rinnat jne jne.

Jos ei ole paljon rahaa, haluaisi olla rikkaampi. Haluaisi enemmän vaatteita, laukkuja ,kenkiä, paremman elämäntilanteen, huonekaluja, isomman taulutelevision jne.

Jos on vähän tuhdimmassa kunnossa haluaisi olla ehkä laihempi jne..

Tätä voi jatkaa ikuisuuksiin tätä listaa.

Kaikki haluaisi vaikka mitä, mutta sitten tuleekin toinen juttu. Kuinka moni tekee asioille jotain. Ei kaikki, ei siis todellakaan suuri osa. Ja sitten ovat ne joilla ei ole mahdollisuuksia.

No sitten tässä tullaan siihen, että kun kaikki ei voi saada kaikkea ellei ole oikeasti asiat todella hyvin. Toki niitäkin löytyy.

Ja sitten on niitä jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä itsellä on ja he tietävät mahdollisuutensa saavuttaa lisää jos vain yrittävät!

Edellämainittu ryhmä ei yleensä liity kateellisten kerhoon!

10 asiaa mistä minulle voi olla kateellinen:

1. Olen julkkis (äärettömän suuri ryhmä nuoria haluaisi itse kuulua tähän kategoriaan)

2. Minulla on isot rinnat (suuri valittajaryhmä on pienirintaiset naiset kenellä ei ole varaa silikoneihin tai eivät uskalla/saa ottaa)

3. saan ilmaisia tuotteita mm.matkoja, vaatteita, tavaroita, palveluita jne. (kukapa ei haluaisi ja toiset raataa niska limassa)

4. Olen nätti ja hoikka (toki kauneus on katsojan silmissä, kaikki haluaisi olla ja monet eivät ole tyytäväisiä itseensä)

5. Saan aina kaiken huomion osakseni ihan missä vain olenkin (jokainen haluaa olla huomion keskipiste)

6. Uskallan olla oma itseni ja sanoa mitä ajattelen ( ei ole patoutumia, ei tarvitse haukkua muita)

7. Tienaan helppoa rahaa pelkästään omalla nimelläni ja esiintymällä lehdissä. Samalla voin lomailla ja matkustella! (tälläkin paikalla yllättävän moni haluaisi olla)

8. Saan nauttia kutsuvierasjuhlista, vip-bileistä ja nähdä suomen kovimpia nimiä ja nähdä uutuuselokuvia ennakkonäytöksissä. Mikään näistä ei maksa minulle mitään ( kaikki haluaisi ilmaisen viinan bileisiin ja sinne missä on koko suomen seurapiiri paikalla)

9. Minulla on aina uusia, vaatteita, kenkiä, laukkuja ja kaikenlaista kivaa tavaraa (niitähän ei opiskelijat paljoa ostele tai ne kenellä on vaikea tulla toimeen muutenkin)

10. Kokonaisuus. Olen melkein täydellinen paketti!

Noniin eikun vaan etsimään hyviä puolia myös itsestänne. Uskokaa tai älkää, mutta jokaiselta niitä löytyy!

ps. älkää vaivaantuko teidän velkakommenteilla ja turha julkkis jutuillanne. Kukaan ei ole täydellinen mutta silti moni vaihtaisi myös minun saappaisiini :)


Kaupungin PARAS!  7

Mun mielestä koko kaupungissa, Helsingissä on parasta se, että sieltä löytyy paljon tekemistä ja virikkeitä, jos vertaa pikku kaupungeihin heti pääkaupunkiseudulta pois mentäessä.

Kaupungin parasta on se, etttä voi valita enemmän kuin yhdestä mihin menee syömään juhlimaan tai treenaamaan yms. Ei siis ole vain yhtä ainutta Pertin pubia tarjolla tai Ismo Gymiä missä käy kaikki ja uimahallikin on samassa syssyssä.

Kaupungin parasta on erilaiset ihmiset. Kadulla tulee vastaan mitä erilaisempia ilmestyksiä, ilman että heidän päällensä syjetään tai koko kaupunki kohisee punatakkisesta prostituoidun näköisestä naisesta, sillä hänellä sattui olemaan korkokengät.

Kaupungin parasta on se eyä koko ajan tapahtuu esim. messuja, näyttelyitä, teatteria, konsertteja yms.

Olin Cityn kaupungin paras bileissä ja oli huisin hauskaa. Tilaisuuden juontaja oli upea ja erittäin lahjakas. Propsit sinne. Ehdottomasti kaupungin PARAS: Rudirok. Wau.

Kaupungin paras julkkis titteli meni mielestäni myös oikein osuvaan osoitteeseen nimittäin Martinalle. Upea ilmestys, päättäväinen, kunnianhimoinen aikuinen upea nainen joka on hoitanut hommat kotiin. Ja vielä äiti ja vaimo.

Oli kyllä parhaat bileet koko Hesingissä ja oli kaupungin upein paikka Pääkonttori. Viini maistui ja tarjoilut olivat mahtavat.

Paikalla bongasin hunkseja, Martinan, Sofia Ruusilan ja sitten mä vedinkin jo pisimmän korren nimittäin juomisessa ja muisti on finito caputo :D eli sori mun raportti on lyhyt :D Upeat juhlat siis... I love Helsinki <3

Kivointa tällä viikolla varsinkin oli nyt kauneus ja terveysmessut. Sinne menin Avonin kutsut saatuani paikalle ja todistin Nikon (bb) upeaa suihkurusketusoperaatiota paikan päällä. Olen aivan rakastunut Solstcien itseruskettaviin nyt.
Ehdottomasti parhaat ja mikä rusketus.

Sitten saimme upeita tuotteita kiertäessämme ja sain Sim:in tuotemerkiltä ihanalta tuoksuvat hiustuotteet ja ihanan minisuoristuraudan. Mukaan tarttui vielä Sevenin hiuslakka, mikä herätti minussa ja Nikossa lämpimiä muistoja, sillä se oli bb:ssä sponsorina v.2008. Myös upeat aitoa hiusta olevat BALMAIN hiusklipsit valitsimme jos vaikka tulisi käyttöön :)

Yläkerrassa oli myös häämessut mistä bongasin upeimman häämekon hetkeen. Ehkä vielä joskus sekin aika koittaa. Oikeasti. Eli lämpimästi suosittelen teilekkin vielä lipun ostoa huomiselle messuille. Mahtava meininki.


Käytänkö 10 v. päästä pinkkiä & verkkosukkiksia?  70

Noniin. mikäs sen mahtavampaa kun että minulle tarjoutui mahdollisuus alkaa bloggaamaan tänne. City on ehdottomasti sellainen paikka missä on kaikkea kaikille, ja täällä kuluu aikaa vaikka tuntikausia koneen ääressä. minä haluan nyt olla osa sitä ja nyt voitte vihdoin lukea SÄÄNNÖLLISESTI, huom.SÄÄNNÖLLISESTI blogiani. Siksi painotan sanaa säännöllisesti,sillä tämä ei ole koskaan aiemmin toteutunut, sillä sen ajan kun koneella vietän en yleensä saa blogin blogia aikaiseksi edes kotisivuilleni. Nyt se on historiaa. Onko City valmiina?!!!

Jo heti alkuun voin kertoa teille, että kirjoitustaitoni eivät ole aivan huippuaan, mutta viesti varmasti menee perille :)

Minä ajattelin aluksi, että apua mitenköhän mä selviän City-lehden blogista. Siellähän ne kaikki on niin viisaita, muotitietoisia, ja tyylikkäitä ihmisiä, joilla on paljon mielipiteitä ja he tietävät kaupunkielämästä paljon. Minä kun olen vain tyttö Keravalta, vaikkakin tämäkin on kaupunki. No kuitenkin:) Sitten ajattelin, että no miksipäs ei.

Ehkä tänne saisin itsellenikin upeat neuvot, kärkkäät mielipiteet ja keskustelut aikaan siitä millaista tyylin pitäisi olla ja minkälaista on seurapiirielämä muiden vinkkelistä katsottuna.

Ja en tosiaan sitten käytä stadin slangia ja mun sanat on välillä niin maalta :) jotkut taitaa olla myös ihan omia joskus. Mutta aloitetaan.

Eli blogillani täällä mä haluan valottaa teille vähän,tai oikeastaan niin paljon kun pystyn, että mistä sitten oikein koostuu reality-tähden/julkisuuden henkilön elämä.

Ihmisten mielissä varmaan pyörii että ei käydä nk. normaalitöissä ja käydä koulua tms. Elämä ei ole siis tavanomaista ja tietyn kaavan noudattamista.
Sitä moni aina ihmettelee ja kysyy.

Ajattelee, että me ollaan vain tälläisiä tyhjän toimittajia jotka saattavat joskus kotisohvalta krapula-aamuna kun rahat on loppu, niin soittaa lehteen ja kertoa jotain nasevaa omasta elämästä. Ei ihan ;)
Eli täällä siis vähän arjesta julkkiksena(josko saan sellaiseksi itseäni nyt täällä kutsua). miltä se siis näyttää. En ehkä kerro sitä nyt, mutta se käy teille kyllä kerta kerralta selväksi. Kerron myöskin millainen ajatusmaailma täältä löytyy ja millaisista asioista normaalielämässä voi minullakin tulla huolia, Vaikka mielessäni pyöriikin yhteiskunnallisia asioita niin olen huono ottamaan poliittisiin ja yhteiskunnallsiin asioihin kantaa. Joten en ala täällä jeesustelemaan hirveästi kun ei ole niin paljon tietoa. Pysyn mieluusti omalla alalla minkä osaan parhaiten ja ne asiat löytyvät aika läheltä. Olen viihteen kova seuraaja ja yksi osa sitä. Ole hyvä ja ota omasi :)

Sitten haluan myös kertoa ehdottomasti miltä mikäkin paikka Helsingissä, tai vaikka Keravalla(minne joskus jopa eksyn baariin) vaikuttaa. Erityisesti otan osaa uusien paikkojen kutsuvierastilaisuuksiin ja julkkiskekkereihin sekä joskus ennakkonäytöksiin elokuvissa. Valotan teille siis sitä miltä näyttää upeat kutsut juhliin, sekä ihmiset ja tarjoilu siellä. Ja mikä parasta. Ihmiset loppuillasta ;)

Valotan teille ns. seurapiirielämää.
On synttäreitä, on avajaisia, on kilpailuja, on vuosipäiviä ja lehtien juhlia, on festareita, on konsertteja. diipa daapa. Kaiken maailman kissanristiäisiä. Joka päivälle löytyy omansa. Huomenna menen ravintola Belgen synttäreille kutsuvierasjuhliin.

Suomessa kun ei ole Jet set:tiä niin bb-tähdet bailaavat aivan täysin samoissa meistoissa (jos vain ikä sallii) melkein kun urheilutähdetkin, näyttelijät sekä laulajat ja koko Suomen kerma :) Joten Avot :)

Eikä oikein toi paprazzikulttuurikaan oo rantautunut Suomeen, joten mä sitten paparazzaan porukkaa sieltä sun täältä :)

Nyt kuitenkin palataan eka mun asioihin.

En siis tosiaan aio blogissani puhua vain itsestäni, mutta ihmisetkin kun suorastaan tuhat kertaa päivässä kysyvät asioistani niin kerrotaanpahan nyt sitten yhdestä asiasta mikä on toden teolla alkanut vaivaamaan mua. Nimittäin TYYLI!

Ole saanut kommentteja siitä kuinka juuri kun tulin ulos bb:stä(jos joku ei tiennyt niin 3 päivää sitten), olen muuttunut positiivisella tavalla. Kyllä tämä pitää paikkaansa ja persoona on nyt hiottu kivestä timantiksi, mikä se oli aikoinaan, mutta julkisuus teki siitä hetkellisesti kiven, koska timantin ei annettu loistaa. Nyt kuitenkin olen oma itseni kaikkine virheineen. mutta vielä on jotain asioita kohti menestystä ja mielestäni tyyli pukee naisen.

Olen askeleen kohti parempaa tulevaisuutta, mutta kun katselen ympärillä olevia naisia aina juhlissa niin katson, että hei mitä ihmettä.

Vaikka olen kiertänyt kaikki kaupat, tehnyt kaikkeni ja vartaloni on vähintään yhtä hyvä kuin muilla niin missä mättää. No varmaan siinä että minä kun olen kotona ja sovitan vaatteitani kaapista ja puen ne päälleni niin näytän mielestäni upealta. Hetkellisesti.
Kun menen ihmisten ilmoille ja paikkaan missä on muita tai nään myöhemmin itsestäni kuvan, tulee mieleeni että apua, miksi lähdin kotoa. Miksi?

Oletteko nähneeet kadulla joskus kävelevän naisia, jotka ovat kuin Donatella Versace, eli iäkkäitä naisia joiden kasvoilta voi nähdä jo ikääntymisen merkit. No varmasti olette. No entäs sitten kun sellainen kulkee ohi pinkissä paidassa ja minihameessa sekä pitkissä nahkaisissa reisisaappaissa. Monet varmaan ajautuisivat ajattelemaan hänen olevan ilotyttö ennemminkin kuin tuo tyylikäs vanha rouva menossa seurapiirikemuihin..no.....

Näitä löytyy varmasti joka maasta mutta erityisesti jenkkilässä olen tälläisiä kuullut olevan. Monet nuoret eivät kehtaa äitiään näyttää, kun he ovat kuulemma nuorekkaampia kun oma tyttö 18-vuotiaana.

En siis ole vielä äiti enkä vanha, mutta mitä jos minunkin tyylini on 20 vuoden päästä edelleen sama.

Huoli asiasta on todellakin, sillä vieläkin kun katson peiliin ja vaatteitani, huomaan tykkääväni edelleen samoista vaatteista kuin 5 vuotta sitten.

Katson muotilehtiä, muiden julkkisten pukeutumista ja petyn. Mietin, että miksi nuo vatteet eivät minun silmissäni sovi minulle, mutta miksi nuo näyttää sitten niin helvetin upealle. Sitten taas kun laittaisin heidän kuteet niskaan joku taas saattaisi sanoa että wau olet upea ja tyylikäs. Silti minä katsoisin itseeäni niissä ja tuntisin itseni epävarmaksi ja odottaisin hetkeä milloin saan riisua ne pois ja taas kotoisa pinkki mekko olisi kerrassaan ihana laittaa päälle.

Kerran ostin yhden mekon mitä eräs mies suositteli minulle kaupassa hänen näkökulmastaan, ja minä en ollut asiaan hirveän tyytyväinen. Ostin sen kuitenkin erään ravintolan avajaisiin ja tunsin itseni vähän hölmöksi. Puin sen silti päälleni enkä kokenut sen olevan tyyliäni ollenkaan. Halusin silti kokeilla uutta.

Kun astuin ravintolaan sisään, meni 5 minuuttia kun 10 ihmistä oli käynyt kehumassa mekkoani. se ei ollut tavanomainen näky päälläni ja minun tyyliseni mielestäni, mutta nythän niitä kehuja vasta sateli. no tämän jälkeen mekko on silti pysynyt vain kaapissa pölyjä keräämässä.

eilen taas kävin katsomassa Syksyksi vaatteita, että miten voin pukeutua samaan aikaa tyylikkäästi ja noihin tylsiin värittömiin, peittäviin ja mitäänsanomattomiin kuteisiin mitä joka kauppa pursuaa. Siis minun mielestäni.

Pakotin sitten itseni ostamaan 2 nahkahametta jotka eivät todellakaan myötäile vartaloa mutta ovat kokoa xs ja sitten sellaiseen pitsisen koko valkoisen pitkähihaisen mekon ruskean nahkahameen seuraksi. Laitoin nämä sitten upeiden ruskeiden nahkasaappaiden kanssa päälle ja menin käymään kaupassa ikään kuin testinä. Koko matkan kävellessäni kauppaan minua hävetti. Tuntuu kuin olisin lainannut tätini vaatteita.

Hyvät lukijat. Nyt on teidän vuoro auttaa minua. miksi haikailen pinkkien, tyylittömien,paljastavien, tiukkojen ja halpojen mekkojen perään. Osaanko koskaan käyttää housuja,legginssejä ja yhdistellä asukokonaisuuksia. Miten käy syksyllä ja talvella?

Stylistit tervetuloa maailmaani. Olisin teille unelmaasiakas. Auttakaa.


Tanssii Tähtien Kanssa -ennustus!  5

Supersuosittu Tanssii Tähtien Kanssa -tv-ohjelman uudet tanssiparit esiteltiin äskettäin. Mukana oli taas liuta enemmän ja vähemmän tunnettuja julkkiksia. Tässä terveiseni mukana oleville ja otsikot, jotka olisi hauska nähdä syksyn mittaan:

Maria Jungner: Pyydä demarimiehesi Mikael mukaan katsomoon mahdollisimman usein, jotta näemme hänetkin kuvaruuduista. Olette ihanan avoin pari, ja Mikaelilla on aina sana hallussa, joten hän voi lehtien palstoilla kertoa hassuin sanankääntein rakkaudestanne ja siitä miten sinulla menee. Lisäksi Mikael voi sinun kauttasi saada medianäkyvyyttä, joka auttaa häntä vaaleissa ensi vuonna.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Mikael teippasi nyrjähtäneen nilkkani!

Nasima Razmyar: Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi vuoden pakolaisnaiseksi aina valitaan superkaunottaria. En nimittäin muista nähneeni yhtäkään ylipainoista vuoden pakolaisnaista. En sano, ettetkö ansaitsi titteliäsi. Olet varmasti tehnyt paljon hyvää työtä, ja kannustan sinua valitsemallasi tiellä. Olet niin kaunis, että sinulla on kaikki mahdollisuudet valloittaa Suomi ja päästä lehtien kansiin patsastelemaan. Tämähän on hyvä, sillä niin saat myös asiaasi eteenpäin. Muista siis hymyillä kaikille lehdille ja höpöttää paljon kaikkea, jotta saamme tietää sinusta jotakin, opimme tuntemaan sinut ja tykästymme sinuun.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Rakkaani on suomalainen perusjuntti!

Satu Silvo: Koska olet tunnetusti tulisielu ja tunteellinen ihminen, neuvon sinua käyttämään tätä hyväksi kisassa. Tulisessa tangossa olet varmasti parhaimmillasi. Pieni varoituksen sana: älä tulistu, jos sekoat askelissasi, ja yritä hillitä temperamenttiasi, jos tuntuu, että haluat huutaa ja raivota muille. Ja vedä tarpeeksi sitä kasvisruokaa, jotta jaksat tanssia finaaliin saakka!
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Kiroilen ja vedän kasviksia!

Anna Perho: Seksiohjelmastasi ja Perho tuli taloon -ohjelmasta huolimatta olet suurelle yleisölle vielä suhteellisen tuntematon ja ehkä hieman etäinenkin, joten valitettavasti uskon, että olet ensimmäisten putoajien joukossa. Jos kuitenkin onnistut lavalla osoittamaan, että sinusta löytyy sitä munaa, josta siinä seksiohjelmassasi puhuit ja jos uhkut seksuaalista energiaa, tiesi tähtiin voi olla avoinna.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tanssi toi energiaa petipuuhiin!

Joona Puhakka: Suosittelen ottamaan puolisosi Funin ja pienen poikanne mukaan tanssiasi katsomaan, siitä saat yleisöltä lisäpinnoja. Olet huisin komea, ja koska olet urheilija ja täydellisyyden tavoittelija, sinulle ei pitäisi olla vaikeuksia harjoitella tanssiaskelia kyllästymiseen asti. Uskon, että voit päästä ainakin kisan puoliväliin saakka.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Kosin Funia tanssin pyörteissä!

Laura Voutilainen: Sinä jaat suomalaiset kahtia. On niitä, jotka sinua rakastavat ja niitä, jotka sinua vihaavat. Tämä voisi johtua siitä, että sinä olet kuin kameleontti. Vaihdat hiusväriä usein, ja vaatteesi ovat aina räväkät. Ja olet muistaakseni julkisesti aikoinaan jossakin naistenlehdessä kertonut, että harrastit tantraseksiä ex-miehesi kanssa. Eron myötä olet varmasti saanut uutta hehkua, käytä sitä hyväksi ja valloita Suomen miehet.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tein tantraseksitaivutuksia!

Jethro Rostedt: Sinä olet se vuoden vitsi -tanssija, se hauska tyyppi, jolta mitkään askeleet eivät mene niin kuin pitäisi, mutta joka on niin ihanan lutuinen ja huvittava, että ihmiset äänestävät sinut jatkoon kerta toisensa jälkeen, koska haluavat nähdä ja kuulla sinua. Pääset kyllä pitkälle kisassa, muttet ihan finaaliin saakka.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Läskiksi meni mutta menköön!

Jukka Rasila: Näyttelijän taidoilla tämänkin ohjelman pitäisi sujua sinulta kuin rasvattu. Viis askelista, muista huumori niin pärjäät pitkälle. Letkauta jotakin hauskaa tanssin jälkeen, että saamme nauraa töllön edessä. Älä missään nimessä heittäydy liian vakavaksi tai olet vaarassa pudota heti alkumetreillä.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tunnustan, ennustan ja pahempaa on luvassa!

Juha Veijonen: On hienoa, että kerroit avoimesti suomalaisille alkoholiongelmistasi, jotka olet selättänyt. Ihmiset voivat samaistua sinuun ja saada voimia itsekin muuttaa elämäänsä. Uskon, että olet karismasi ansiosta mukana kisassa pitkään.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tanssi sujuu selvin päin!

Antti Tuisku: Sinä olet varmuudella kärkikolmikossa, teit mitä hyvänsä. Suurella todennäköisyydellä olet jopa voittaja. Erästäkin musavideosi kuvausta seuratessani totesin, että olet haka diskotanssissa. Tee siis samoin kuin Miss Suomi Satu Tuomisto viime vuoden finaalissa ja tee sellaisia liikkeitä, jotka eivät kuulu perinteisen tanssin piiriin. Svengaa, vatkuta ja vetkuta itseäsi ja tanssi meidän sydämiin.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tuisku voitti tanssikisan!


Mä tapan sut, huora!  5

Tällä viikolla saatiin taas uusi julkkisuhri. Nuori poika uhkasi Facebookin kautta tappaa Joel Hallikaisen ja tämän perheen. Tänään keskiviikkona uhkailija tapaa Hallikaisen suorassa lähetyksessä Maria!-tv-ohjelmassa ja pyytää Hallikaiselta anteeksi. Hän kun katuu kirjoituksiaan ja haluaa omien sanojensa mukaan antaa ”typeryydelle kasvot”. Tai sitten poika haluaa vain välttää oikeuskeissin tai saada vartin verran julkisuutta.

Äskettäin myös maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r.) on saanut tappouhkauksia. Joku perusti ryhmän Facebookiin, jonka nimi oli: ”Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta!!".

Julkkisten lisäksi myös monet toimittajat saavat uhkauksia. Itsekin olen saanut oman osani, onneksi kuitenkin aika vähän. Muistan kuitenkin erityisen hyvin sähköpostiviestit, joissa luki, että ”sut pitäisi kivittää kuoliaaksi ja heittää kalliolta alas”, ”mä tapan sut saatanan huora” ja ”mä tiedän missä sä asut”.

Vaikka näistä uhkausviesteistä on pitkä aika, muistan ne hyvin. Pelko valtasi koko kehoni. Ajattelin, että tämä on jo liian kova hinta toimittajana olemisesta. Muutin osoitteeni ja puhelinnumeroni salaisiksi, ja minua pelotti pitkän aikaa kulkea ulkona, jos vaikka se tyyppi, jonka mielestä minä olen niin hirveä, haluaa viedä minulta tai joltakulta läheiseltäni hengen. Voin vain kuvitella, miltä esimerkiksi Hallikaiselta ja Thorsista tuntuu.

Eräällä tutullani oli lehtiä lukiessaan tapana haukkua julkkiksia, joista hän ei pitänyt. Hän saattoi suureen ääneen huutaa, että ”mitä toikin vitun lehmä taas on menny tekemään. Mä en vittu jaksa kattoa sen tympeää naamaa tai lukea mitään paskaa siitä enää. Tyyppi on aivan kusipää”. Kysyin tutultani, että mistä sinä tiedät, minkälainen tuo julkkis on, ethän sinä tunne häntä. Kun tuttuni ei hiljentänyt arvosteluryöppyään, tokaisin, että ”minä tunnen tuon julkkiksen ja hän on ihan tavallinen ihminen julkisessa työssä. Hänellä on hyviä ja huonoja puolia. Hänen koko olemuksensa ei kiteydy tuohon yhteen hänestä kirjoitettuun juttuun”.

Mutta miksi julkkikset herättävät niin suuria tunteita ihmisissä? Miksi joitakin ihaillaan melkein kuin he olisivat jumalia ja miksi toiset saavat tappouhkauksia?

Facebookin, Twitterin ja muiden nettipalvelujen aikakautena vihansa voi nykyään kirjoittaa muiden näkyville. Haukut ja uhkaukset laitetaan kaikkien nykyään luettavaksi, vaikka ennen ihmiset haukkuivat julkkiksia kotonaan. Huono ja laiton trendi.

Olen monesti miettinyt, miksi ihmisillä riittää niin paljon ihailua tai vihaa julkkiksia kohtaan. Uskon tämän johtuvan siitä, että lehdissä komeilevat ”idolit” ovat tietynlainen oman sielun peili. Omia patoutumia puretaan helppoihin kohteisiin, jotka eivät pysty puolustautumaan, vaikka ennemmin pitäisi kysyä itseltänsä, miksi on niin vihainen ihmiselle, jota ei edes tunne. Johtuuko se siitä, että on tympiintynyt omaan elämäänsä? Johtuuko se kateudesta vai kenties siitä, että yksinkertaisesti sapettaa ja halua purkaa sisällä kiehuvaa vihaansa?

Entä te hyvät lukijat, haukutteko tekin ihmisiä, joita ette tunne? Miksi?


Kaikki Suomen kymmenen julkkista  1

Gaala.. Ah, kuinka glamourilta mikä tahansa tilaisuus saadaan kuulostamaan, kun perään liitetään gaala. Tänään jaettiin Emma-palkinnot, joten Linnanmäen Peacock-teatteriin oli kerääntynyt Suomen musiikkitaivaan kerma. Tilaisuus oli hauska, mutta totuuden nimissä haluan jakaa kanssanne takahuoneen tarinat, eli kuinka fiiniä siellä sitten olikaan.

Toimittajia pyydettiin saapumaan paikalle tekemään haastatteluja noin tuntia ennen gaalan alkua. Lehdistötilaisuus helpottaa työtä huomattavasti, koska muuten kiinnostavia naamoja joutuisi väijymään punaisen maton varrella kuin leijona antilooppeja savannilla. Jos pysytään eläinvertauksissa, lehdistötilaisuutta voi kuvailla sanalla muurahaispesä. Kun kaikki Suomen kymmenen julkkista saadaan samaan paikkaan yhtä aikaa, kuhisevat toimittajat ja kuvaajat heidän kimpussaan kuin työläismurkut kuningattaren ympärillä.

Gaalan katselua varten toimittajille oli varattu screeneillä täytetty taukotila. Tila muistutti lähinnä Ylöjärven Teboilia munkkitiskeineen. Onneksi joskus käy tuuri: satuin saamaan ylijääneen paikan gaalasalista. Vaikka jouduin jännittämään koko kaksituntisen ajan kestävätkö penkin ruuvit loppuun asti, oli huomattavasti mukavampaa seurata gaalaa livenä kuin taukotilan screeneiltä.

Salissa näki myös mielenkiintoista porukkaa. Tuomari Nurmio, Paula Koivuniemi ja Kari Tapio muodostivat yhden possen. Mikko Alatalo näkyi laseineen salin toisella puolella. Gaalan juontaja Ile Uusivuori viihdytti yleisöä vihjailemalla vehkeestään ja sen sijoituspaikasta housujensa vasemmassa lahkeessa.

Yhdessä kaikkien aikojen ensimmäisistä postauksistani ihmettelin Ben Zyskowiczin ilmaantumista räppipirskeisiin. Emma-gaala vahvisti epäilyni. Pikku-B heitti rennot yläfemmat Uniikin kanssa. Uusin tulokas porukassa näytti olevan Kimmo Sasi, jonka Zysse esitteli suvereenisti nugeteilleen (=nugget, väännetty tummien räppärien nigga-sanasta. Tarkoittaa kaveria.)

Loppuillasta salin hallitsevimmat aromit olivat hiki ja punaviini. Toimittajilla oli vielä mahdollisuus haastatella voittajia, jotka olisivat halunneet jo lähteä juhlimaan. Amorphiksen heviäijät kiteyttivät monien ajatukset näin: ”Äh, lähetään v****** täältä.”

Emma-gaala 2010
Emma-gaala 2010
Joskus kuvaussession lopputulos on tällainen. Lauri Tähkä & Elonkerjuu.
Joskus kuvaussession lopputulos on tällainen. Lauri Tähkä & Elonkerjuu.

Kauhujen Linna, osa 1!  6

Sunnuntaina 6.12, eli Suomen itsenäisyyspäivä on hieno ja arvokas juhla. Se ei kuitenkaan ole silkkaa iloa kaikille. Niille toimittajille, jotka joutuvat töihin Linnaan tai johonkin baariin, jonne julkut suvaitsevat saapua juhlimaan Linnan juhlien jälkeen, työpäivä on yleensä aika veemäinen.

Ne toimittajat, yleensä viihdetoimittajat, jotka joutuvat Linnan juhliin töihin pakoilevia julkkiksia etsimään ja haastattelemaan, eivät ole onnekkaita.
Ensinnäkin he joutuvat hankkimaan itsellensä juhla-asun. Naistoimittajat joutuvat lisäksi meikkaamaan ja laittamaan hiukset. Usein omalla rahalla.

Toisekseen Linnassa on kuuma kuin saunassa. Hiki valuu juhlijoilla noronaan, ja porukka tönii toisiaan tungoksessa. Ja joku läikyttää takuuvarmasti juomat hameellesi, eli jokin tumma väri, esim. viininpunainen, on sellainen varma värivalinta.

Kolmanneksi Linnassa ei muuta ehdi tehdä kuin juosta julkkuja etsimässä hymyillään hampaat irvessä ja pitää näyttää siltä, ettei ole mihinkään kiire, vaikka oikeasti on tulipalomegalomaaninen hösis ja paniikkitilanne, kun Tanja Karpelaa ja Janne Erjolaa ei löydy mistään.

Ja kun juhlat loppuvat kymmeneltä, Linnassa ollut viihdetoimittaja kiirehtii toimitukseen ja kirjoittaa yötä myöten mitä kelläkin julkkisnaisella oli päällään ja kuka tuli kenenkin kanssa. Pukuvalintoja, mokia ja ulkonäköä ruoditaan itsenäisyyden hengessä silmät väsymyksestä pyöreinä tietokoneiden äärellä. Kansalle annetaan sitä mitä kansa haluaa, eli viihdettä.

Seuraavassa blogimerkinnässä: ”Kauhujen Linna, osa 2!” kerron mitä ihanuuksia viihdetoimittaja saa kokea yöllä itsenäisyyspäivänä. Stay tuned. Same Sunnivatime, same Sunnivachannel ;)!


BB = seksi ja viina!  5

Aso voitti tänään 50 000 euroa Big Brother finaalissa. Mutta siihen se luultavasti jääkin. Julkisuutta ei tule paljoa ensihuuman jälkeen, eikä kivoja työtarjouksia.

Kolmen viimeisimmän BB-kauden aikana olen miettinyt, että kuka sitä ohjelmaa katsoo. Katsojaluvut tosin ovat nousseet joka vuosi, joten ilmeisesti BB jaksaa joitakin innostaa. Minua se ei kuitenkaan ole jaksanut kiinnostaa ensimmäisen kauden jälkeen, koska hauskuus saadaan aikaan viinan ja seksin avulla. Haluaisin ohjelmaan aikuisten oikeasti hauskoja tyyppejä. Ekalla kaudella voittajaksi kruunattiin Perttu, jolla oli hulvattomat pöördismit. Harva on sen jälkeen ollut talossa hauska. Eikö meiltä Suomesta löydy huumorityyppejä vai onko vika BB:n haastattelijoissa ja psykologeissa, jotka valitsevat ohjelmaan väärät tyypit?

Muualla maailmassa BB on erilainen kuin meillä Suomessa. Opiskellessani aikoinaan Italiassa katselin Grande Fratelloa. Talossa asuvat keksivät aina jotain mielenkiintoista tekemistä, ja hauskaa riitti joka päivälle, ilman viinaakin. Selkkauksia, riitoja, itkua, naurua ja hauskoja tempauksia. Haluaisin sellaisen BB:n Suomeen.

Toinen ongelma on, ettei suomalaisia BB-tyyppejä arvosteta pennin vertaa ohjelman jälkeen. Niitä, jotka jäävät ohjelman jälkeen vähäksi aikaa julkisuuteen pidetään monesti tyhminä. Ihme, sillä monissa muissa maissa uskotaan, että BB-starat kykenevät muuhunkin kuin vain isoveljen valvottaviksi. He saavat juontajan pestejä, ja monista tulee kestojulkkiksia, jotka julkaisevat kirjoja ja tekevät vaikka mitä mielenkiintoisia töitä. Vain taivas on uusille julkuille rajana.

Suomessa BB-julkisuus on lähinnä rasite. Ainakin niille, jotka haluavat tehdä jotain vakavasti otettavaa, esim. mennä mukaan politiikkaan. Muistan kun juttelin Big Brotherissa olleen Einarin kanssa eräässä kunnallisvaalitilaisuudessa viime vuonna. Oli ilta ja olimme Helsingin keskustassa. Paikalle tulivat kaksi pienessä sievässä olevaa keski-ikäistä pukumiestä. Toinen huusi Einarille: ”Mitä säkin tyhmä julkisuudenkipeä idiootti muka osaat? Sähän olit siellä BB-talossa. Ei sua kukaan äänestä, ku oot niin tyhmä”. Todista nyt siinä sitten, että haluat oikeasti vaikuttaa asioihin ja, että sinussa on kaksi puolta. Että olet hassu, mutta myös fiksu.