http://www.city.fi/yhteisot/blogit/dellflow/109597
Olivia istuu pimeässä kylpyhuoneessa kännykän näytön valossa, poistaa tekstiviestin ja yrittää arvioida, uskaltaako ottaa muutamat askeleet sänkyynsä. Kylmällä ullanlinnalaisella sisäpihalla istuu Tapio, haluaa Olivian tietävän katselustaan. Vedettyään verhotkin sälekaihtimien eteen Olivia avaa kannettavansa ja himmentää sen näytön, yrittää etsiä netistä tietoa stalkkereista. Teorioita, kokemuksia, miksi-kysymyksiä. Ei oikein ymmärrä lukemaansa ja googlettaa Tapion nimen. Paljon osumia, lähinnä pönöttäviä viisikymppisiä äijiä. Hän kirjautuu sisään deittipalveluun, kirjoittaa keskustelupalstalle Tapiosta ja pyytää mahdollisia muita miehen uhreja ottamaan yhteyttä. Poistaa vielä vanhan sähköpostitunnuksensa, avaa uuden – Tapion viestit ovat historiaa.
Aamulla keskustan liittymämyyjä yrittää udella, miksi Olivia haluaa vaihtaa numeronsa, muttei liittymätyyppiään ja saada ilmaisia tekstareita. Olivia ei jaksa keksiä mitään hyvää tekosyytä, vaan kertoo olevansa aika kyllästynyt tekstiviesteihin stalkkerinsa takia. Myyjä tietää tapaukset – Olivia ei todellakaan ole ensimmäinen numeronvaihtaja. Mies rohkaisee Oliviaa menemään poliisille, tietää tutun tutun tutun, jota stalkkattiin vuosi. Neuvoista kiittäen Olivia vakuuttaa miehelle, että numeron vaihto varmasti riittää ja varmistaa, että numeroa ei löydy numerotiedustelusta. Vanhan SIM-kortin myyjä lupaa hävittää. Mikä helpotus.
Kotona Olivian uudessa anonyymissä osoitteessa on sähköpostia. ”Tiedän Tapion, hän on vainonnut minuakin, nyt tosin vähemmän.” Olivia häpeää iloaan, hän ei ole yksin. Vastaa heti pitkän sähköpostin kirjoittaneelle Suville. Parin päivän ajan he purkavat pelkojaan ja turhautumistaan toisilleen, kunnes Olivia pyytää Suvia kahville kotiinsa. Suvi lupaa lähettää tekstiviestin, kun on seuraavana päivänä oven takana.
Olivia on pitkästä aikaa nauravalla tuulella, imuroi asuntoaan ja odottelee Suvia. Hän on tulostanut kaikki Tapion viestit pinoksi keittiönpöydälle, lukee juuri niitä ohimoitaan sivellen, kun tekstiviesti tulee (se on muuten ensimmäinen hänen uuteen liittymäänsä). Olivia painaa alaoven auki, avaa kotiovensa valmiiksi ja palaa paperipinon luo, yrittää keksiä mitä ja miten kertoisi Suville. Kuulee kolinaa eteisestä, kääntyy ja tietää, mitä tarkoittaa, kun ei voi uskoa silmiään, ei ainakaan halua uskoa. Eteisen täyttää Tapio, ja ensimmäinen Olivian ajatus on, että mies on tehnyt jotain Suville, kunnes ymmätää, ettei Suvia ole olemassakaan. Mies kävelee peremmälle ja istuu sängylle. Olivia ei edes pelkää, tuntee eniten vain inhoa ja päättää, ettei koskaan enää nuku sängyssään.
”Sun pitää Olivia ymmärtää, etten mä ole ilkeä mies. Antaisit tilaisuuden mulle, näytän että oon hyvä mies. Heti kun sä vastasit mun viestiini, tiesin että tässä on taikaa, heti kun näin sun hymyn”, Tapio puhuu rauhallisesti ja silmät melkein kiinni. Olivia pelkää miehen raivostuvan, jos hän paljastaa inhonsa miestä kohtaan. Yrittää kuitenkin, kertoo ettei tunne mitään miestä kohtaan ja arvostaisi todella, jos hänet jätettäisiin rauhaan. Tapio ei raivostu, jatkaa vain yksinäisen miehen tarinaansa. Hänessä ei ole ollenkaan enää uhmaa, ei minkäänlaista raivoa, ja Olivia uskaltaa käskeä miestä lähtemään, ottamaan vaikka kolmosen sporan Auroran sairaalaan. Tapio nousee, mutta ei lähde. Katselee Olivian hyllyä täyttäviä kuvia mökkireissuista ja Prahasta, kunnes katoaa ovesta. Mikä helpotus, taas.
Tapiosta ei kuulu enää mitään, vaikka Olivia ei vaihdakaan numeroaan tai muuta pois. Olivia jaksaa kertoa tarinaansa kaikille kiinnostuneille kavereilleen (myös minulle), pari hintelää jätkää lupaa hakata Tapion, jos mies vielä ottaa yhteyttä. Hän kirjoittaa kokemuksensa myös deittipalvelun keskustelupalstalle, ja saa paljon sympatiaa ja pari kohtalotoveriakin, mutta Tapion uhreja ei löydy. Oliviaa kiinnostaa edelleen, mitä miehelle kävi. Hän tilaa väestörekisterikeskuksesta miehen osoitteen ja sen saakin – mies on muuttanut Keski-Suomeen. Helpotuksen lisäksi Olivian mieleen tulee hävettävä ajatus: minä en ole enää kiinnostava. Miten häiritsevää.