Työn orjat sorron yöstä nouskaa

Vappu on työläisten ja opiskelijoiden juhla. Vappu on työn ja hulinan juhla. Meille vasemmistolaisille poliitikoille vappu on nimenomaan työn juhlaa, kirjaimellisesti. Vappu on ollut suosikkijuhlani lapsesta lähtien. Vappuaattona olimme usein…

Vappu on työläisten ja opiskelijoiden juhla. Vappu on työn ja hulinan juhla. Meille vasemmistolaisille poliitikoille vappu on nimenomaan työn juhlaa, kirjaimellisesti.

Vappu on ollut suosikkijuhlani lapsesta lähtien. Vappuaattona olimme usein vanhempien kanssa suurissa juhlissa ystäväperheiden luona ja vappupäivänä kokoonnuimme Senaatintorille syömään tippaleipää. Nuoruudessa vappuaatto vietettiin Ankkiksella tai Velolla ja myöhemmin Ytimessä. Aina aamulla jaksoi kuitenkin nousta työväenvapun viettoon.

Sen sijaan stadilaisena en ole koskaan pitänyt mökkielämästä, joten juhannuksessa parasta on se, että Helsinki hiljenee. Tosin viime vuosina yhä useampi on jäänyt Stadiin myös juhannukseksi, joten omituinen hiljaisuus ja tyhjyys ovat nekin nykyään nuoruuden nostalgiaa.

Edelleen vappu on suosikkijuhlani, vaikka juhlimaan pääsen vasta vappupäivän iltana. Näin on ollut jo kohta kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen vappupuheeni ei ollut itse asiassa puhe, mutta jännitin sitä erityisen paljon.

Vuonna 2000 juonsin yhdessä Mira Kaslinin kanssa Helsingin työväentalolla Hakaniementorin jälkeisen työväenlaulutilaisuuden. En ole jännittäjätyyppiä, olen pienestä pitäen puhunut sujuvasti suurtenkin joukkojen edessä. Nyt jännityksen syynä oli kuitenkin se, että tiesimme yleisöön tulevan myös vain pari kuukautta aikaisemmin tasavallan presidentiksi valitun Tarja Halosen.

Tuon juhlan jälkeen minusta tuli Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja sittemmin kansanedustaja. Vappu on vietetty jossain päin Suomea kylmällä torilla hytisten. Kun muut suuntaavat aattoiltana hulinoihin, me hiomme vielä seuraavan päivän puhetta. Ja kun yöväki alkaa aamulla pikku hiljaa nousta, me olemme jo matkalla puhepaikalle.

Tänä vappuna auton nokka suuntasi kohti Satakuntaa, kun muut lähtivät Helsingin keskustaan osoittamaan mieltä ja juhlimaan. Ja muiden vielä nukkuessa kirjoitan tätä ensimmäistä blogimerkintääni ja käyn vielä läpi puhetta. Puoliltapäivin pitää olla Porissa Eetunaukiolla valmiina puhumaan.

Kun vielä Kokemäellä on pidetty puhe, alkaa minun varsinainen vappujuhlintani. Jo toistakymmentä vuotta nuoret vasemmistolaiset ovat järjestäneet vappusaunan Helsingissä. Alun perin olimme Lepakossa. Kun Nokia Lepakon purki, olemme seikkailleet ympäri Helsinkiä.

Siinä vaiheessa, kun muuta alkavat jo vetäytyä kotiin vappujuhlinnasta, minä korkkaan ensimmäisen juhlapullon. Vasemmistopoliitikon vappu on varsin toisenlainen, mutta silti se on juhlista paras. Vappupuheen pitämisessä on ihan oma hohtonsa, jonka vuoksi mielellään uhraa vappuaaton juhlinnan.