Isokokoinen pyöreänmallinen ja koostumukseltaan enemmän rasvaa kuin mitään muuta sisältävä poika, jolla on repaleiset likaiset housut, rikkinäiset kengät ja kuivuneet räkävanat poskilla, huutelee pihalla:
– Tyhmä! Hahaa, Saara on ihan tyhmä! Hahaa!
Muuten ilmeisesti mielekästä käytöstä, mutta pihalla ei ole ketään muita. Pojan huuteluiden kohde, Saara, on koulussa. Koulussa, joka ei hyväksynyt huutelijaa kirjoihinsa tänä(kään) vuonna. Virallisena syynä oli pojan keskimääräistä hyvin vahvasti hitaampi henkinen kehitys.
… ja sama tilanne parinkymmenen vuoden päästä. Saara käy töissä ja kasvattaa miehensä kanssa lapsiaan, ja isomahaiseksi ja parrakkaaksi edennyt huutelija istuu edelleen pihalla huutelemassa Saaran olevan tyhmä. Tosin nyt skenenä ei ole hiekkalaatikko, vaan pihapenkki, ja lelujen sijasta huutelijalla on kassillinen olutpulloja.
Hyvin menee mut menköön. Surullistahan tuo kuitenkin on, vaikka saakin aikaan pienen vinon hymynpoikasen. Kaikilla huutelijoilla kun ei ole ainakaan diagnosoitu henkisen kehityksen hidastumista…