Jeps, näin sitä ilta tulee luultavammin kulumaan, kavereita, pleikkaa, pitsaa ja kaljaa. Saa luvan toimia…
Sain eilen luettua tuon edellä mainitsemani Gardelin kirjan ja kuten alussa aavistelinkin, se oli hyvä. Kertoi erään nuorukaisen elämästä tuolla 70-80 luvun vaihteessa, kirjaan oli helppo heittäytyä, vaikka oma nuoruus sijoittuukin hieman myöhemmälle ajanjaksolle.
Joissakin kirjoissa sitä haluaisi kirjan vain jatkuvan ja jatkuvan vaikka loppu häämöttää jo, kun taas toisissa virta vie kohti loppua, niin kovaa ja viettelevästi että sitä intoutuu itsekin uimaan kohti sitä viimeistä pudotusta joka päättää kaiken.
Sanoisin että Gardelin kirja kuuluu tuohon jälkimmäiseen.
Kohta pitäisikin sitten alkaa vääntämään sitä pitsaa…
Onko kovin monta muuta niin mukavaa jokapäiväistä askaretta kuin ruoanlaitto? Tosin mukavuus ja hauskuus edellyttää joitain asioita:
Aika, kiire ei saa olla, ei ainakaan ulkopuolisesta painostuksesta johtuva. Jos joku kyttää vierellä ja kyselee, joko se kohta on valmista pitäis mennä… Voi k.o. henkilölle lätkäistä kouraan lusikan ja purkillisen hernekeittoa.
Musiikki, tämä on ehdoton jotain hyvää poppista sopivalla äänenvoimakkuudella toistettuna ja johan soppa syntyy.
Sitten jos vielä lisätään pari pientä elementtiä, elikkäs jotain pilkottavaa (porkkana, sipuli, tms.) ja olut tai siideri… :o)
Näin nyt taidankin lähteä toteuttamaan tuota…
*vääntä reteoista Jesse Supertähden Temppeli kohtauksen oikeaan volyymiin ja avaa vahvajousi tölkin*