Ajatuksia lahjoista

Taas mä olen valvonut 🙁 Heräsin klo 5.15 enkä ymmärrä miksi en noussut heti ylös. Tunnin kieriskelin sängyssä ennen kuin nousin ylös. No, nyt on tämän päivän pakolliset palkkatyöt jo tehty 😉
Siinä sängyssä kieriskellessä mietin lahjoja. Lähinnä joululahjoja ja sitä että missä vaiheessa niitä ei enää ”ole pakko” ostaa.
Missä vaiheessa sukulaislapset ovat niin isoja, että heille ei ole väkisin ostettava vaikka sitten sitä pyjamaa?
Tai minkä ikäiset sukulaislapset ovat vielä niin pieniä että heille on ”turha” ostaa mitään pakkolahjaa?
Ja onko sisaruksille joka joulu annettava se viinipullo kun ei muutakaan keksi?
Miksi ei oikeasti voi ostaa lahjoja vaan
a) niille, joilla on itsellään ihan selkeä lahjatoive (ja mielellään tarve sille lahjalle)
b) niille, joille löytää juuri hänelle sopivan lahjan?
Mä nimittäin vaan NIIN vihaan sitä lahjojen väkisin ostamista. Ihan jo sen vuoksi, että yleensä ne menee enemmän tai vähemmän pieleen.
Miksi ihmeessä joka joulun alla varmaan tuhannet aikuiset ajattelevat samalla tavalla kuin minä, mutta aina vaan niitä lahjoja ostetaan?
Tai sitten sovitaan että ”tänä vuonna ei osteta aikuisille lahjoja”, ja joku niitä sitten kuitenkin ostaa! Niitä väkisin ostettuja! Tai sitten käy kuin eräänä jouluna minulle keskimmäisen veljeni kanssa: sovimme, että emme osta aikuisille lahjoja. Noin viikko ennen joulua häneltä tuli tekstiviesti: ”me ostettiin sulle noin 10 euron lahja, osta meille vaikka viinipullo” 😀
Olisiko lahjoja helpompi keksiä jos olisi jouluihminen?