Voi saatanan perkeleen helevetti että väsyttää!
Mun piti mennä tänään toimistolle töihin, mutta oli pakko jäädä kotiin etätöihin – emmä ois uskaltanu ajaa sinne!
No joo… siis jos ois ollu pakko mennä sinne, niin olisin varmaan ottanut illalla unilääkkeen tai sitten vaan ajanut, mutta kun ei ole pakko, saan työt tehtyä kotonakin.
Sunnuntaina päästiin kotiin (lentokentältä, ei paarista) neljän aikaan. Teini oli viikon aikana tehnyt jotain sellaista, jonka vuoksi petyin häneen aivan äärimmäisen paljon – ei sen jälkeen sitte enää kauheesti uni tullu silmään. Otin puolikkaan unilääkkeen. Tosin en senkään avulla nukkunut kuin muutaman tunnin, niin kova oli paha mieli 🙁
No, sain sitten kuitenkin torkuttua 11 saakka. Ja siinä vaiheessa olin oikeastaan ihan tyytyväinen ettei tullut nukuttua sen pitempään. Olo oli kuitenkin suht pirtee, olihan sitä justiin takana viikko hyviä pitkiä yöunia ja jokapäiväiset päiväunet.
Sunnuntai-iltana rupes väsyttämään ja painelin punkkaan kympin aikaan – vielä puolen yön aikoihin pyörin sängyssä ja suunnittelin jo ylösnousemistakin, mutta jäin kuitenkin sänkyyn – hölmö kun olin. Ei sitä aina yön pimeinä tunteina kun vituttaa ihan armottomasti muista mitä sitä pitäis tehdä kun uni ei tule.
Joskus kahden jälkeen sitten lopetin kellon katselemisen – tosin siinä vaiheessa olin jo siirtänyt herätyskellon soittamaan kuuden sijasta seitsemältä.
Eilinen päivä meni vielä ihan ok, olihan sitä tosiaan tullut nukuttua paljon ja hyvin edellisen viikon aikana.
Sain työt tehtyä suhteellisen pirteänä ja jaksoin illalla vielä pestä pyykkiäkin.
Eilen illalla sitten taas punkkaan vähän ennen kymmentä. Mä menen arkisin viimeistään kympin uutisten jälkeen sänkyyn. Mä tarvin paljon unta ja kello soi oletusarvoisesti kuudelta.
Tein ”muutaman” sudokun ja lopetin vasta siinä vaiheessa kun en enää ymmärtänyt niistä mitään – väsytti niin ihanasti. Kello oli tuolloin 23.30.
Ja taas se Masa perkele karkas! Voi jumalauta! Vielä puoli kahden aikaan olin hereillä. Sitten nukuin pari tuntia ja neljän aikaan olin taas hereillä. Pyörin sängyssä semmosen puolisen tuntia ja totesin, että ei tästä enää mitään tule. Nousin ylös ja tulin koneelle.
Mädiä ei näkyny mesessä – saatana!
Rupesin lukemaan matkapäiväkirjaamme ja liittämään siihen kuvia ja vihdoin klo 5.15 Mädikin ilmestyi linjoille 🙂
Kello kuus painelin takas sänkyyn ja laitoin kellon soittamaan kasilta, mulla piti alkaa puhelinneuvottelu klo 10 ja olisin ehtinyt toimistolle siihen mennessä oikein hyvin. Ja kun kello sitten kasilta soi, niin väsytti aivan armottomasti! Ja väsyttää vieläkin – neljän kahvikupillisen jälkeen!
Tänään on ratsitunti ja sehän tietää sitä, että on sen verran endorfiinia kropassa, että uni ei tule ihan heti! Mutta nyt mun on _pakko_ nukkua yksi yö kunnolla. Eli illalla on otettava unilääke – kokonainen sellainen.
