Eilinen päivä oli kamala – yhteen tavalliseen maanantaihin mahtui paljon ikäviä tapahtumia ja uutisia.
No, tietysti ne vähemmän ikävätkin asiat rupesivat tuntumaan erityisen ikäviltä, kun tapahtui niin paljon kaikkea muuta ikävää 🙁
Se alko heti aamusta, herätessä jo huomasin, että alavatsaa kipristää, menkat alkamassa – viikko etuajassa. Perkele! Kalenteri esiin. Hyvä, jos seuraavat tulevat ajallaan, talviloma on pelastettu 😉 Yksi päivän hyvistä asioista 🙂
Aamutoimien jälkeen autolle ja kohti asiakasta: brömmm-brömmm-brööööömmmm…. vittu, ei starttaa! Akku näköjään vetelee viimesiään eikä meinannut kestää kolmen päivän seisomista ilman sähköä! Vihdoinkin, noin viidennellä kerralla se starttaa – ihanaa 🙂
Puhelu veljelle: oletko illalla kotona ja vaihdatko mulle akun, jos tulen töiden jälkeen sinne. On kotona ja vaihtaa, hyvä 🙂
Halusin sen akun vaihdettavaksi heti – kun ei se odottamalla kuitenkaan parane ja mä saisin vitunmoisen raivarin sinä aamuna kun myöhästyisin asiakkaan luota sen takia, että auto vaan ei enää starttaa – ja aivan varmasti tää tapahtuis jollain työmatkalla!
Sitten asiakkaan luokse uuden järjestelmän käyttöönottoon. Ei toimi! Perkele! Eikä toimi vielä klo 11.30 jolloin mun on pakko lähteä kohti työpaikkaa, jotta ehdin iltapäivän koulutustilaisuuteen. Fuck!
Pääsen toimistolle, lukasen muutaman sähköpostin ja menen lounaalle (yksin), äiti soittaa: nuorimmalta siskolta on löydetty rinnasta kyhmy, joka ei ole rauhanen eikä kysta. Vaikuttaa kasvaimelta :'( Perjantaina jatkotutkimuksiin.
Tässä vaiheessa mun on sitten pakko myöntää itselleni, että kyllä se on migreeni joka tekee tuloaan – tähän asti olen uskotellut itselleni että se on jotain muuta, esim ”vain” poskiontelontulehdus.
Kestän koulutuksen kuitenkin ja teen sen jälkeen vielä hetken töitä työpisteessäni kunnes migreeni vie näön! Soitan meehen hätiin: vaihtaako hän autoni akun vai lähteekö ajamaan mua 50 km:n päähän veljeni luokse. Lupasi vaihtaa (päivän toinen hyvä asia).
Näkö meni välillä niin, etten nähnyt kuin kuin valot ja ne sattu päähän ihan perkeleesti!
Sitten päivän kolmas hyvä asia: mees oli ollut normaalia myöhempään töissä ja oli juuri lähtenyt junalla Hesasta kotia kohti. Hän lupasi jäädä Pasilassa pois ja ajaa mut kotiin – ei tarvinnut lähteä pelkällä tahdonvoimalla ja näkemisen luulemisella ajamaan 🙂 En varmaan kyllä olisi uskaltanut vielä siihen aikaan lähteäkään – aurinko paistaa tähän aikaan vuodesta aika helvetin kirkkaasti klo 16.30 aikaan!
Käydään meehen kanssa ostamassa (tai siis mä istun autossa ja mees ostaa) Exiden akku (minä en halpaa akkua halua), mees tuo mut kotiin ja lähtee vaihtamaa akkua.
Pääsen kotiin jotenkuten ja raahaan itseni sänkyyn. Nukahdan saman tien.
Onneksi mun migreenit ei ole mitään tappokamaa, vaan toivun niistä suhteellisen nopeasti (kiitos myös hyvien lääkkeiden) kunhan vaan pääsen nukkumaan.
Seitsemän aikaan illalla olen valmis nousemaan ylös – mees oli kömpinyt mun viereen akun vaihdon jälkeen 🙂
Jääkaappi oli tietysti viikonlopun jäljiltä ihan tyhjä ja oli pakko tehdä kokkisotaruokaa – mutta onneksi kotoa aina löytyy jotain, josta saa jonkinlaisen pastakastikkeen aikaiseksi. Oli se eilinenkin ihan syötävää 🙂
No, eilinen migreeni tietysti vaikutti oloon vielä tänäänkin ja sekoitti mun viikkoaikatauluni sekä palkka- että kotitöiden osalta totaalisesti. Oli pakko peruuttaa täksi illaksi suunniteltu ruokailusysteemi työkavereiden kanssa 🙁
Mutta. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta 😉
