Olen jo teini-iästä lähtien kärsinyt kyvyttömyydestä pysyä unessa. Uni katkeaa aamuyöstä enkä enää pysty nukahtamaan.
Sitä tapahtuu säännöllisesti lähes viikottain ja unettomia öitä on 2-4 peräkkäin.
Pitkän aikaa sinnittelin ongelmani kanssa ja taisin jatkuvasti ollu väsynyt kertyneen univelan vuoksi. Mä kun olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsis kahdeksan tuntia unta ollakseen pirteitä.
Reilu vuosi sitten olin joulun ja uuden vuoden välissä kesälomalla. Olimme juuri ruvenneet meehen kanssa seurustelemaan, joten kaikki oli todella hyvin. Valvoin taas joitakin öitä ja ärähdin meehelle jostain täysin tyhjänpäiväisestä asiasta todella pahasti. Silloin pelästyin itse ja totesin, että oman lääkekammoni vuoksi en voi pilata elämäni ihmissuhdetta. Varasin ajan työterveyslääkärille, itkin hänelle jatkuvan univelkani ja pahan oloni meehen loukkaamisesta ja sain unilääkkeitä 🙂 Nyt on vuosi mennyt suhteellisen hyvin. Tietystikään en tiedä koska tulen taas valvomaan, joten aina on ensin yksi valvottu yö takana (niinä öinä mut löytää chatista ja mesestä ;)) ja sitten seuraavaksi 1-2 yöksi otan unilääkkeen.
Työterveyslääkäri muuten diagnisoi mulla ”liian aktiiviset aivot” 😀 Aivoni eivät malta yölläkään levätä vaan ne tekevät töitä. Että kuulkaas ihmiset, moon ihan saatanan fiksu ;D
Työmatkoja edeltävät yöt ovat vielä sellaisia, että niiden kanssa käyn jatkuvaa taistelua itseni kanssa, mutta vielä en ole onnistunut voittamaan itseäni 😉 Jos aamulla on aikaisin lähtö omalla autolla – tai vaikka lentäen ja määrän päässä odottaa sitten vuokra-auto jolla on tarkoitus ajaa illalla ehkä yli kaksikin tuntia – niin otanko sen unilääkkeen ihan vaan varmuuden vuoksi vai jätänkö helvetin lääkkeen ottamatta? Tähän asti olen jättänyt ottamatta. Ja on sitä tullut sitten kyllä ajeltuakin lähes kooman veroisessa olotilassa 🙁
No sitten on tämä toinen unettomuuden tyyppi: kun uni ei tule. Tästä en onneksi kärsi kovin usein. Nyt tosin on jo toinen peräkkäinen yö takana. Unilääkkeen jätin kyllä eilen tietoisesti ottamatta – tänään on vaan keskellä päivää lyhyt autolla ajo edessä ja viikonloppu tulossa, joten pieni univelka ei tässä vaiheessa ole iso ongelma.
Sitä vaan pyörii ja pyörii väsyneenä sängyssä eikä nukahda. Uni tulee joskus aamuyöstä. Viime yönä katsoin kelloa hieman ennen kolmea ja taas klo 4.40.
Olen lukenut unettomuudesta paljon, mutta eipä se lukeminen mitään auta 😉
No, sen tiedän ja teenkin (paitsi niinä öinä kun uni ei tule), että jos menee pyörimiseksi, niin nousen sängystä ylös ja teen jotain tylsää. Kirjaa en rupea lukemaan, mulle kun tuo illalla lukeminen on muutenkin vähän riskibisnestä – helposti menee monta tuntia ennen kuin malttaa lopettaa lukemisen. Jos asuis vaikka rivarissa, niin vois ruveta öisin siivoomaa – kyllä meillä kuulkaas olis siisti koti ;).
Tiedän myös nämä jutut, että liikuntaa ei saa harrastaa liian myöhään, kahvia ei saa juoda liian myöhään, pitää ulkoilla ja pitää itsensä muutenkin fyysisesti hyvässä kunnossa jne. jne.
Kuukautiskierto vaikuttaa monilla naisilla uneen. Ennen kuukautisia kuulemma nekin naiset, jotka yleensä nukkuvat hyvin saattavat valvoa. No, tuo voisi olla yksi selitys nyt tämän hetkiseen valvomiseen.
Toisaalta mulla on tällä hetkellä myös paljon mietittäviä ja jonkin verran stressaavia asioita, joten se ainakin vaikuttaa.
Niinä öinä kun ihminen luulee valvovansa koko yön hän kuitenkin yleensä nukkuu pätkiä joiden välissä hän herää. Eli vaikka ihminen sanoisi että hänon nukkunut vain 2 tuntia (kuten minä viime yönä) niin tutkimusten mukaan hän on kuitenkin saattanut nukkua yhteensä 6 tuntia.
Ja tuon mä kyllä allekirjoitan. Se uni vaan ei ole tietenkään yhtä hyvää silloin kun sen 4 tuntia nukkuu 10 eri pätkässä kuin mitä se olisi jos sen nukkuisi yhteen menoon.
Mutta jospa sitä jo ens yön sais nukuttua hyvin.
