Tiistai 4.4. Pliisun ruuan päivä
Aamiaisen jälkeen lähdimme rannalle, siis astuimme hotellista 50 metriä ja grillasimme itseämme ensimmäisen kerran kunnolla Vareksen ja Wallanderin kanssa. Rannalla vierähti kevyesti nelisen tuntia. Rantatuolista ihailimme tai kauhistelimme tunisialaisten maalareiden hullunrohkeutta. Yksi äijä kurkotteli hotellin katolta pitkävartisen telan kanssa seisojiltaan ja maalasi hotellin seinää – ja arvatkaapa oliko mitään turvaköysiä, no ei ollut ei. Mutta hengissä hän säilyi ja seinäkin tuli maalattua.
Söimme ”lounaan” hotellin snack barissa. Tilasimme pizzat, mutta ensimmäisellä kerralla tarjoilija toi pizzan ja tonnikalasämpylän. No tulihan se toinenkin pizza odottelun jälkeen. Pari pizzaa ja pari olutta tippeineen 17 dinaaria.
Lounaan jälkeen vietimme siestaa hotellissa päiväunien ja punaviinin merkeissä.
Illaksi päätimme mennä tutustumaan Port El Kantauihin. Kulkuneuvoksi päätimme ottaa Aasiasta tutun Tuk-tukin, joita oli Soussessa paljon. Kävelimme rantakatua pitkin Tuk-tukien lähtöpaikkaan. Juuri silloin Janelta katkesi kengästä korko, eikä auttanut kuin ottaa taksi ja ajaa takas hotelille. Taksikuski oli kuitenkin erittäin ystävällinen, oli huomannut koron katkeamisen ja halusi viedä meidät paikalliselle suutarille. Pieniä kujia ajellessamme ajattelimme, että minnehän meidät oikein kuskataan, mutta paikalliselle suutarille kuitenkin päästiin. Korko oli kuitenkin katkennut niin, ettei sitä voinut heti korjata, joten oli pakko painua takas hotellille. Odottelin taksissa sen aikaa, kun Jane vaihtoi kengät ja ajoimme samalla taksilla Port El Kantaouhin. Lähes tunnin taksiajelu tippeineen 8 dinaaria.
Perillä menimme huvivenesatamaan, tosin pienen kiertelyn eli eksymisen jälkeen. Satamassa katselimme eri ruokapaikkoja ja päätimme mennä yhteen oppaan suosittelemista paikoista (L’Escale). Ensimmäisen kerran ruoka oli pienoinen pettymys. Alkukeitoksi söimme molemmat sienikeittoa, joka vastoin odotuksia oli oudon mautonta. Tarjoilija olisi kyllä vaihtanut keiton, mutta emme viitsineet enää sählätä sen kanssa.
Pääruuaksi Jane otti grillattua kanaa ja minä kalkkunaa appelsiinikastikkeessa. Molemmat ruuat olivat myöskin mauttomia. Samoin paikallinen viini, jota joimme. Oikeastaan ravintolan ainoa plussa oli tarjoilijoiden ystävällisyys ja hyvä englannin kielen taito.
Ruokailun jälkeen katselimme suihkulähdeaukiolla musiikki-vesi-valoshow’n nauttien läheisessä kahvilassa mauttoman tunisialaisen thibarinekahvin, yllätys!
Taksilla takaisin hotellille. Nyt taksimatka oli elämys, kun 50km/h alueella taksikuski ajeli 100 km/h välillä laskien molemmin käsin rahoja, juoden vettä ja tehden kaikkea muuta kivaa – paitsi katsoen liikennettä. Mutta hotelliin selvisimme ehjin nahoin, eikä taaskaan huijattu taksimaksuissa.
Hotellissa nautimme aluksi parvekkeella punaviiniä, mutta koska oli ensimmäinen viileähkö ilta, joimme loput punkusta huoneessa. Jotenkin päivän luonteeseen sopi se, että punkku oli melkoisen pliisua!
Jane oli huolissaan mun stressistä. Mulla on pahemmanlaatuinen kaakelineuroosi. Katson aina kylppäreissä miten ne on kaakeloitu, ja hotellillamme kaakelointi oli tehty kyllä silmät kiinni. Saumaukset oli roiskittu miten sattuu. Tapa se on tuokin viettää lomaa!
Keskiviikko 5.4. Kulttuuripäivä (vol.II)
Päätimme jälleen nauttia paikallisesta kulttuuriannista. Suuntasimme kohti Medinaa, jossa otimme muutamat kuvat ja sen jälkeen Jane toimi GPS:nä johdattaen meidät loistavalla suuntavaistolla ja uskomattoman hyvällä kartanlukutaidolla aivan Medinan toiseen nurkkaan Kasbah-museoon. Siellä oli loistava kokoelma roomalaisia mosaiikkeja ja puunilaisten esineitä.
Museosta menimme taas Medinan toiseen nurkkaan, suureen moskeijaan. Janella oli olkapäät peittävä paita päällä, mutta se ei riittänyt, vartija antoi huivin käsivarsien peitoksi. Itse moskeijaan ei vääräuskoisilla ollut asiaan. Sisäpihalta Patiolta kurkimme rukoushuoneeseen.
Moskeijasta kapusimme Ribatiin, vanhaan linnoitusluostariin, josta oli hyvät näkymät (27 metriä korkea torni) koko Soussen kaupunkiin. Torniin johti mielenkiintoiset kiviset pyöröportaat, leveyttä arviolta 60 cm, ja joka askelma erikorkuinen.
Museoihin pääsymaksut oli kolme dinaaria henkilöltä ja valokuvauslupa maksoi aina dinaarin.
Kulttuurikierroksen päätteeksi palasimme takaisin nykypäivään ja kävimme ostamassa tarvittavat tuliaiset Soula-Centerin turistikaupasta. Yhdessä liikkeessä Jane sovitti vielä toppi-pusero-yhdistelmää, mutta totuus jopa Afrikassa on että ”one size fits nobody”.
Matkalla hotellille kävimme capuccinolla (tarjoilija sanoi ten dinaars, mutta oikea lasku olikin vain kolme dinaaria – ja taas sai tarjoilija hakea vaihtorahaa viereisestä ravintolasta). Perinteiseen tapaan kävimme vielä täydentämässä punaviinivarastoa.
Matkalla meille yksi tarjoilija huusi: ”Suomihullut”, Jane sanoi sille: ”itse olet”, tarjoilija: ”minä myös”. Eli jotain suomalaisturistit ovat näille paikallisille opettaneet. Kävelyä päivän aikana tuli arviolta 8-10 kilometriä.
Hotellilla nautimme pahimpaan nälkään parit burgerit ja maistoimme paikalliset pontikkapaukut (boucha) – appelsiini- ja sitruunamehun ja grenadiinin kanssa aivan maukasta.
Tavaksi tulleiden päiväunien jälkeen nautimme hieman punaviiniä (vain pullollisen) jutellen samalla naapuriparvekkeella olleen nuorenparin kanssa. Nuoriso tuntui kokevan matkan hieman eri tavalla kuin me. Meitä ei ole yritetty kusettaa, eikä meille ole tyrkytetty huumeita missään vaiheessa. Tai sitten meitä on kusetettu niin hyvin, että emme ole sitä edes huomanneet. Olemmekohan jääneet jostain paitsi?
Illalla menimme pienen rantakatulenkin jälkeen syömään La Fiesta –ravintolaan. Aperitiiveiksi otimme Pernod’it, ja tarjoilija olisi tuonut sen Janelle väkisin veden kanssa.
Perinteisen tapas-tyyppisen alkulautasen (patonki, porkkana-lanttumössö, oranssia vihannestahnaa, aioli-tyyppistä valkosipulitahnaa, minibrikit ja vihannespiirakka) jälkeen söimme varsinaisen alkuruuan. Jane sai aivan jumalaisen hyvää kermaista tomaattikeittoa. Minä taas maistoin sen perinteisen brikin, mutta se löysä kananmuna puuttui, tässä muna oli upporasvassa keitetty ihan kovaksi. Pääruuaksi Jane otti kalaa (sole fish, joka sitten kotona selvitettiin merianturaksi) kahdessa eri kastikkeessa. Minä otin leikkeleen ja lisukkeita. Ruoka oli jälleen ok. Jälkkäriksi kahvi avec Thibarine. Koko lysti yhteensä 70 dinaaria.
Matkalla hotellille katselimme kuunsirppiä, joka oli hassusti ihan väärässä asennossa, ylösalaisin.
Yömyssyiksi nautimme vielä Karthago-punaviiniä.
[IMG 672345]
[IMG 672346]