Torstai 6.4. Shoppailupäivä (pakosta)
Tästä piti tulla auringonottopäivä! Torstai oli kuitenkin koko loman ainoa pilvinen ja tuulinen päivä. Aamiaisen jälkeen ankaraa pohdintaa, mitä tehtäisiin. Soussessa oikeastaan vain katakombit oli näkemättä, eikä nekään kuulopuheiden ja oppaiden mukaan olleet kovin erikoisia. Monastiriin olisi voinut lähteä junalla, mutta jotenkin oli sen verran väsy olo ettei huvittanut. Vareksen ja Wallanderin kanssa makoilimme puoleen päivään asti sängyssä välillä tiiraille ikkunasta, josko pilvilautat hajoisivat – eivät hajonneet. Ja tuulikin pysyi, joten rannalle ei ollut asiaa.
Jossain vaiheessa oli vaan pakko nostaa perse ylös punkasta ja lähteä talsimaan kaupungille. Matkalla törmäsimme ukkoon, joka puhui moitteetonta ruotsia. Oli kuulemma asunut Gotlannissa joskus. Ja bisnes oli silläkin mielessä.
Lounaaksi kävimme pikaruokapaikassa, joka ei niin pikainen ollut. Eikä ruokakaan ollut kummoista, mutta nälkä sillä lähti. Söimme spagettia, Jane bolognesea ja minä kanaa. Kana oli todella sitä vanhempaa vuosikertaa.
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti keskustaa suunnistaen kahvilan kautta. Oikeastaan tarkoituksena vain käydä vessassa. Kävin tarkistamassa paikan siisteystason, juuei, emme käyneet vessassa. Sukelluspuku oli jäänyt kotisuomeen! Ostoskatuja kävellessämme huomasimme erään avoimen taidegallerian. Siellä oli siisti vessa – ja taulutkin, ihan ok. Taide on nautinto 🙂
Yritimme shoppailla kenkäkaupoissa. Muoti on Janelle liian koristeellista, tai koot on sitten liian pieniä. Ei ostettu kenkiä, vaikka ne halpoja olisivat olleetkin.
Kaupungilla kävimme vielä hääjuhla- ja morsiustarvikkeita myyvässä liikkeessä. Matkalla hotellille kävimme jälleen täydentämässä punkkuvarastoa. Perjantai on muslimien pyhäpäivä, eikä silloin saa myydä alkoholia – paitsi ravintoloissa. Hotellilla päiväunet ja huonoa Royal Tardi punkkua.
Illalla menimme yhteen Soussen hienoimmista ravintoloista Le Baron. Viereisessä pöydässä istui sama Aurinkomatkojen opas, joka oli Karthago-reissulla. Aluksi hän yritti piilotella itseään, mutta kun huomasi, että emme ole savolaisia, niin tervehti meitä. Annoimme kohteliaasti puolin ja toisin syödä ruokamme toisiamme häiritsemättä.
Palvelu oli aivan uskomattoman hyvää, no joskus vesilasin tyhjennyttyä sai hetken odottaa, ennen kuin tarjoilija huomasi lisätä sitä.
Ruokalista oli ainoastaan ranskankielinen, mutta tarjoilija auliisti oli koko ajan auttamassa ja kääntämässä sitä engelskaksi.
Tunisialaisten aperitiivien ja tapaksien jälkeen alkupaloiksi Jane otti gratinoidun sipulikeiton ja minä tomaattisen kalakeiton. Väliruuaksi tuli talon puolesta sitrussorbetti.
Pääsuokana Janella oli mozzarellajuustolla täytettyä vasikanlihaa ja mulla viherpippurilla maustettua naudanlihaa. Molemmat olivat aivan erinomaisen makuisia. Jälkiruuaksi jälleen kahvit Thibarinella, tällä kertaa kahvi oli espressoa. Talo tarjosi vielä paukut taatelilikööriä. Tarjoilija halusi matkamuiston Suomesta ja vaihtoi Janen Viking Line –sytkärin tunisialaiseen delfiinisytkäriin. Kokeili vielä että se oma sytkäri toimi, ennen kuin vaihtoi. Ravintola oli kokonaisuutena reissun paras ja juuri sopiva viimeiseksi varsinaiseksi iltaruokapaikaksi. Koko lysti 90 dinaaria.
Tuosta sytkärin vaihdosta myöhemmin hauska pikkuseikka: Jane kertoi perjantaina eräälle seurueelle että näin oli käynyt. Seurueeseen kuuluva mies kysyi: ”oliko se saamasi sytkäri ihan tyhjä”. Sen enempiä ajattelematta vastasin: ”ei se niin täynnä ainakaan ollut kuin se, jonka hän minulta vaihtoi”. ”Niin, tuokin on niiden tapa huijata”. Joillakin näyttää olevan sellainen käsitys, että nämä paikalliset huijaavat aina ja kaikkialla!
Hieman ennen puolta yötä istuimme vielä parvekkeella, tosin pitkät housut jalassa, koska tuuli ei ollut tyyntynyt ja ilta oli viileähkö. Yritimme tanssia aurinkotanssia seuraavaksi päiväksi.
Perjantai 7.4. aurinkoa ja napatanssia
Öisin meillä oli paksut valoverhot aina kiinni. Aamulla oli pakko ensimmäiseksi kurkata, miten aurinkotanssi oli tehonnut. Jee, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten painuimme aamiaisen jälkeen rannalle. Siinä grillatessa vierähti mukavasti taas nelisen tuntia, kunnes elimistö ilmoitti tarvitsevansa lisäravintoa.
Hotellin baarista tilasimme lounaan korvikkeen. Tällä kertaa meillä oli melkoinen vesijano, mutta tarjoilijat ilmeisesti olivat tottuneet suomalaiseen elämäntyyliin, koska oluet kyllä tulivat, mutta vettä sai pyytää neljä – viisi kertaa. Eikä se lounaskaan niin ihmeellinen ollut. Minä söin täytetyn tonnikalapatongin ja Jane ”four seasons” -pizzan. Lounaan jälkeen painuimme lähikaupan kautta päiväunille. Niin, kaupasta ostimme lisää vettä. Ennen iltaohjelmaa maistelimme viikon toiseksi parasta punkkua nimeltään ”Punique”, jonka aromi tuli Garignan & Syrah –rypäleistä.
Illalla teimme viikon toisen retken: Berberi-iltaan. Bussimatkalla pelkäsimme, että aikaisemmin mainittu savolaiseukko tulee mukaan, mutta Allah varjeli meitä siltä.
Berberi-ilta oli monikansallinen spektaakkeli. Berberit ovat Afrikan alkuperäisväestöä, mutta muista ”roduista” poiketen vaaleaihoisia ja sinisilmäisiä. Tunisian väestöstä berbereitä on noin yksi prosentti.
Juhlapaikalla paikallinen paparazzi kuvasi jokaisen tulijan vanhaan Ruotsin risteily –tyyliin. Kuvat sai ostaa illan päätteeksi. No ostimmehan mekin sen kolmen dinaarin hintaan.
Berberi-ilta oli retki, jossa oppaat suorastaan kehottivat vetämään retken hintaan kuuluvaa olutta/viiniä niin paljon kun pää kestää, kunhan vain bussiin selviää – tai ainakin raahautuu mukaan.
Ohjelmanumeroina oli ratsastustemppuilua, sirkusesityksiä ja itämaista tanssia – kansanomaisesti siis napatanssia. Sirkustemppuina oli erilaisia ruukun kasaamisia pään päälle, pidettiinpä jopa lasta tuolissa pään päällä.
Ruokana oli tyypillistä Afrikkalaista perinneruokaa. Alkupaloiksi Brik, jossa ei taaskaan ollut löysää munaa (no naapuripöydän ranskalaisseurueessa jollain oli hieman löysempi) ja Chorba-keittoa, tomaattista, maustettua keittoa. Pääruokana oli couscousia, joka on aivan ylimainostettua. Yhtä kuivaa vehmämössöä se on niin Afrikassa kuin Suomessakin.
Hotelliin palattua pieni haikeus oli jo mielessä, koska seuraavana päivänä oli edessä kotimatkalle lähtö.
Lauantai 8.4. Iloinen yllätys!
Lauantaina aamiaisella oli jo hieman kotimatkafiilis, mutta ei suinkaan koti-ikävä. Oikeastaan vitutti, kun ajatteli, että joutuu poistumaan auringosta räntäsateeseen. Ja vielä piti miettiä, missä viettää sen aikaa, kun huoneet täytyy luovuttaa kello 12 ja lentokentälle lähtö oli vasta kello 19.45.
Aamiaisen jälkeen katsoimme lomakirjaa, ja siellä luki, että hotellista voi kysyä päivähuonetta. Kysyimme ja saimme pitää oman huoneemme 20 dinaarin lisämaksulla¬ – loman paras yllätys. Aurinkorasvat pintaan ja rannalle. Yhtäkkiä meillä oli kokonainen lisäpäivä ilman mitään ongelmia siitä, mitä pakataan matkalaukkuun ja mitä vielä mahdollisesti päivän aikana tarvitaan tai paluumatkan henkilökohtaisesta hygieniasta.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Rannalta lounaankorvikkeen (double burger) kautta pakkaamaan tavarat ja hotellin baariin tuhlaamaan loput dinaarit. Kaksi boucha sunriseä ehdittiin juoda, ennen kuin bussi tuli hakemaan meidät Monastirin kentälle.
Lentoasemalla lähtöselvitys sujui tällä kertaa nopeasti. Ainoana miinuksena saimme peräkkäiset paikat koneesta. Tämän jälkeen ostimme loput tuliaiset tax-freestä: Thibarinea, Bouchaa (hieman itsellemme ja enemmän Janen kolmosmiehelle) ja lisäksi Jane osti parfyymiä, tupakkaa ja pikkusikareita. Maksaminen kassalla oli oma ohjelmanumero ja lisäksi tax-freestä poistuttaessa oli neukkutyyppinen kassintarkistus. Lentoaseman kahvilassa meidät totutettiin jälleen reaalielämään – sämpylät ja pikkuoluet maksoivat saman kuin kotisuomessa, eli paljon (15€).
Finnairin lento AY 1916 oli myöhässä puolisen tuntia. Koneessa oli aika väsähtänyt tunnelma. Sain kuitenkin jätettyä jäähyväiset Wallanderille (ainakin hetkiseksi, taidan napata Janelta Vareksen). Vantaalle saavuimme sunnuntaiaamuna noin 03.30. Taksin sai onneksi heti, ja taksikuskikin oli tyytyväinen, kun hänen viimeinen keikkansa suuntautui lähes kotiosoitteeseen. Hiihtokausi näytti loppuneen ainakin Vantaalla.
Me painuimme pikavauhtia sängyn pohjalle – nukkumaan.
[IMG 672348]
[IMG 672350]