Sain tänään sähköpostin menneisyydestä, ihmiseltä, josta en ole kuullut yli 10 vuoteen mitään. Hän oli törmännyt blogiini ja otti sen pohjalta yhteyttä 🙂
Se sai minut miettimään syitä, jotka saavat jotkut ihmissuhteet katkeamaan ilman mitään _varsinaista_oikeaa_syytä_.
Syitä on varmasti monia, mutta suurin osa niistä todennäköisesti johtuu elämäntilanteiden muuttumisesta: ruvetaan seurustelemaan, erotaan, muutetaan asuinpaikkaa, saadaan lapsia, vaihdetaan työpaikkaa, lopetataan jokin harrastus….
Mutta entäpä muut syyt?
Omlta osaltani voin ainakin sanoa sen, että mä olen äärettömän huono ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Mä olen varmasti maailman toiseksi huonoin ihminen soittamaan kenellekään ja kysymään ”mitä kuuluu”. En mä osaa soittaa ”muuten vaan”, mulla täytyy olla joku syy soittaa (tai lähettää sähköposti tai jutella mesessä). Ja varmasti moni ystävyyssuhde on päättynyt siihen, että toinen osapuoli on kyllästynyt olemaan aina se, joka soittaa ja kysyy kuulumisia. Jossain vaiheessa sitten olen ehkä itse ajatellut tehdä sen, mutta tullut siihen tulokseen, että edellisestä yhteydenotosta on jo niin pitkä aika, ettei enää mukamas kehtaa.
No, onneksi minulla on edelleen sellaisiakin ystäviä, joihin voin olla yhteyksissä vaikka vuosien tauon jälkeen 🙂
Toinen tilanne johon olen omassa elämässäni törmännyt on se, että seurustelevan parin toinen osapuoli ei hyväksy vanhoja ystäviä. Syynä on tähän asti aina ollut se, että ystävä on sinkku ja hänet koetaan uhkaksi. Uhkaksi mille, sitä vaan en ole koskaan käsittänyt.
Mitä muita syitä voisi olla? Ja mitkä syyt ovat ”hyväksyttäviä”? Vai onko olemassa syytä, joka ei olisi hyväksyttävä?
Ja seuraava mietinnän aihe: ketkä ovat ne ystävät, joihin en ole ollut pitkään aikaan yhteyksissä? Ja olisiko aika olla?