Mun ex-mies sanoi että mä olen varmaan pienenä nielaissut kellon. Juu, mä olen täsmällinen. Tai oikeastaan mä en ole täsmällinen vaan mä olen yleensä aina joka paikassa etu-ajassa. Olenkin naureskellut että mulla menee sen takia elämästä varmaan monta viikkoa ”hukkaan”. Jos mun pitää olla asiakkaan luona klo 12, niin kyllä mä viimeistään klo 11.45 olen parkkipaikalla. Ja asiakkaan luokse ei kehtaa mennä ennen kuin aikaisintaan klo 11.55, joten siinähän sitten istutaan autossa 10 minuuttia ja odotellaan.
Mutta tuo teini! Voi hyvää päivää! Onkohan se koskaan ollut missään ajoissa?
No, tää koko kirjotus lähti siitä, että mua taas pikkasen sieppaa toi sen elämän asenne. Koulu alkaa joskus pikkasta yli 8 ja sen pitäis lähteä kotoa noin klo 7.45, jotta se ehtis ajoissa kouluun.
Mä kävin ”potkasemassa” sen ylös klo 7.25 eikä sillä ole mitään kiirettä! Se laitto kaikessa rauhassa puuron mikroon, istu keittiön pöydän ääressä odottamassa että puuro valmistuu ja söi sen hyvin rauhallisesti. Ei siis minkäänlaista loogisuutta esim. siinä, että vois mennä suihkuun sillä välin kun puuro valmistuu! Kello on nyt 7.49 ja herra vasta meni suihkuun. Ja tuohan kestää!
Ei se alta 20 minuutin pääse kylppäristä ulos, kun pitää puleerata ittensä.
Oikeesti, mä vaan en kestä tommosta! Ja on tästä asiasta aika moneen kertaan otettukin yhteen, kun jotain sovitaan, niin herrahan saapuu aina myöhässä! Ja arvatkaas onko kertaakaan ilmottanut etukäteen että ”sori, mä tulen myöhästymään 10 minuuttia”. EI! Aina käy niin, että mä soitan ja kysyn että missäs olet, kun meidän piti nähdä 5 minuuttia sitten!
Toi ei muuten ole perinnöllistä! Ainakaan suoraan omilta vanhemmilta perittyä. Myös teinin isä on hyvin täsmällinen. Wittu, toivottavasti toi ärsyttävä tapa katoaa siltä jossain vaiheessa!
