Onnellisessakin parisuhteessa tulee niitä hetkiä jolloin haluaa olla yksin. Se on ymmärrettävää, hyväksyttävää ja ehkä myös toivottavaa – onhan se merkki siitä, että osaa olla yksin. Minun mielestäni se on äärimmäisen tärkeä taito.
Mutta mitäs sitten kun se halu tulee juuri silloin kun toinen osapuoli haluaisi olla lähellä?
Kummankin haluja ei voi tässä tilanteessa toteuttaa.
Kompromissi?
Ei, kompromissi ei koskaan ole parisuhteessa hyvä – kompromissihan tarkoittaa sitä, että ainakin jompikumpi antaa periksi omista toiveistaan tai haluistaan. Parisuhteessa ei siis koskaan tulisi tehdä kompromisseja vaan yhdessä keskustelemalla löytää ratkaisu, joka 100% tyydyttää molempia osapuolia. Monessa tilanteessa tietysti täysin mahdotonta, mutta kompromissi ei saa koskaan olla se ykkösvaihtoehto, siihen voi päätyä pakon edessä – silloin kun sitä kolmatta vaihtoehtoa yksinkertaisesti ei ole.
Mutta miten löytää tilanteesta ”haluan olla yksin – haluan olla sinun kanssasi” sen kolmannen, molempia osapuolia tyydyttävän vaihtoehdon?
Onko sellaista olemassakaan?
Voiko aikaa jakaa? Ollaan lauantai yhdessä ja sunnuntai erilleen? Ei, koska siinä vaihtoehdossa molemmat tekevät kompromissin.
Mutta jos ollaan joko vain yhdessä tai vain erikseen, niin silloin toinen joutuu kärsimään (kohtuuttomasti).
Eikä se yhdessäolo ehkä ole edes kummallekaan mukavaa. Osapuoli joka haluaa olla yksin, ei ehkä kestä toisen läsnäoloa ja hän saattaa olla etäinen tai kiukutella (turhasta). Onko se yhdessä oleminen sitten mukavaa enää sillekään osapuolelle, joka halusi olla yhdessä?
Sekin vaihtoehto on olemassa, että jompikumpi tai molemmat myöntyvät toisen tahtoon sen vuoksi, että haluaa että toisen on hyvä olla – rakkaudesta. Mutta pystyykö siinä vaiheessa sitten poistamaan sen oman tahtonsa? Ettei vaan mene marttyyriuden puolelle: ”minä olen nyt sitten yksin kotona ja vaikka siivoan, kun sinä kerran haluat olla yksin”. Tai ”no, kerro nyt mitä haluat tehdä, kun kerran haluat että olemme yhdessä”.
Hankalaa! Mutta hyvällä pohjalla oleva parisuhde kyllä kestää tällaiset(kin) loppujen lopuksi pienet ristiriitatilanteet.
