Onnettomat pelinarkit

  • Miikka Anttonen

Kävin viime viikolla pelaamassa pokerin SM-turnauksen. Edellisvuoden 5. sija vaihtui 33. sijaan ja pettymykseen. Sinänsä pokerin tyylisessä lajissa, jossa sattumalla on lyhyessä juoksussa ratkaiseva vaikutus tapahtumiin, on mielestäni hieman typerää ratkaista mestaruuksia yhden turnauksen perusteella. Harvoin yksittäisen turnauksen voittajasta voi sanoa, että kyseessä oli myös paras pelaaja (tämän vuoden voittaja, ystäväni Joonas Helin tosin todella myös ansaitsi tittelinsä). Silti häviäminen kirpaisee aina yhtä paljon. Jos jotain positiivista omasta kisakokemuksestani haluaa hakea, niin keksin siitä sentään aiheen seuraavaan blogiini.

Itse turnausta enemmän itseäni ja puolta pöytäseurueestani kiinnosti taustalla screenillä pyörineet futiksen EM-kisat. Kukaan meistä tuskin on niin vannoutunut jalkapallofani, että Espanjan ja Irlannin välinen kamppailu itsessään olisi ollut tarpeeksi herpaannuttamaan keskittymisen pelipöydästä, vaan kyse oli tietenkin erilaisista matsiin painetuista vedonlyönneistä. Usealla meistä oli tuossakin pelissä kiinni enemmän kuin SM-turnauksen (2100 euron) sisäänostossa.

Minulla on ollut urani aikana ilo tutustua satoihin pokerinpelaajiin. Mututuntumalta väittäisin, että ainakin 80 prosenttia meistä on paatuneita uhkapelaajia. Kun emme ole pelaamassa pokeria, kaipaamme jännitystä ja adrenaliinisyöksyjä niin paljon, että Peluurin tädit suosittaisivat pakkohoitoa. Meidän on yksinkertaisesti pakko saada flipata (pokeritermi joka tarkoittaa kolikonheittoa tai arpomista) koko ajan jostakin.

Tervein muoto alituisesta gamblaystarpeesta on se, että esimerkiksi ravintolassa koko seurueen laskun maksaja ratkaistaan ns. luottokorttiruletilla - kaikki heittävät pöydän keskelle kasaan oman korttinsa, ja tarjoilija valitsee sitten itse kortin, josta laskuttaa (strategiavihje: kannattaa omistaa mahdollisimman tylsän ja harmaan näköinen kortti). Jos olen pokerikaverini kanssa lasillisella jossain, niin edes niiden yksien tuoppien tilaamisen kohdalla ei käy laatuun, että kumpikin maksaisi omansa. Jonkinlainen flippi maksajasta on pakko saada. Toisen maksama juoma maistuu aina paremmalta.

Olen käynyt vuosien saatossa varmasti toistasataa kertaa yökerhossa pokerikaverieni kanssa. Harvassa ovat ne kerrat, kun ohjelma ei ole koostunut lähinnä rahasta flippaamisesta kasvavilla summilla. Joku voisi ehkä luulla, että kun lähdemme baariin, tarkoituksena on jahdata vastakkaisen sukupuolen edustajia ja pitää hauskaa. Niin me ehkä uskottelemme itsellemme tekevämme, mutta todellisuus on vähän liian usein se, että linnoittaudumme rauhaisaan nurkkapöytään, kaivamme korttipakan taskusta ja flippaamme "ihan vaan pari flippiä". Ja sitten tulee yhtäkkiä pilkku, vartilta tuntunut aika on venähtänyt kuuteen tuntiin, joku hieroo käsiään tyytyväisenä ja pari on vailla rahaa taksiin.

Muistan yhdetkin erään pokerialan yrityksen järjestämät bileet, joihin oli tilattu Ruotsista Playboy-lehdessä poseerannut topless-dj. Parikymppinen silikonirinnoilla varustettu mimmi soitti levyjä koko illan tissit paljaana keskellä tanssilattiaa noin sadalle pokerinpelaajalle. Huolestuttavan suurelle osalle tuli seuraavana päivänä järkytyksenä, että tällainenkin ilmestys oli ollut paikalla, sillä koko ilta meni korttipakan kanssa kädet täristen ja pupillit laajentuneina gamblaten.

Ja tämä oli siis se kohtalaisen terve osuus. Flippaaminen muutamista satasista on vielä kohtuullisen harmitonta puuhaa, joskin hieman typerää ajanvietettä, mutta entä sitten kun summat karkaavat käsistä kokonaan? Pari vuotta sitten jollain turnausreissulla olimme porukalla istumassa iltaa, ja pari tunnettua pokeriammattilaista päätti ajankuluksi flipata keskenään. Toinen heistä, tuolloin 18-vuotias vanhempiensa luona asuva nuorimies, oli ottanut reissulle mukaan lähes koko pelikassansa, noin 60 000 euroa. Siinä oli käytännössä hänen koko omaisuutensa, odottamassa hotellihuoneen kassakaapissa. Flippien koko karkasi hieman käsistä, ja paria tuntia myöhemmin nuorimies joutui luovuttamaan kassakaapin avaimen vastapelaajalleen. Veikkaan, että paluulento seuraavana aamuna oli melko hajottava kokemus.

Itse olen yleensä jotenkin onnistunut pitämään jossain määrin järjen päässä vetoasioissa. Kertaalleen hävisin joskus lompakon tyhjäksi ja kellonkin ranteesta, mutta sitä nyt sattuu. Flippitappioita seuraava tuska on aina ollut isompi kuin voittoa seuraava euforiantunne, ja juuri tästä syystä gamblailen ainakin nykyään keskivertokollegaani vähemmän. Mutta on minullakin heikkouteni, ja ne liittyvät nimenomaan tappion tuskassa lopettamiseen.

Vähän liian monta kertaa minullekin on käynyt niin, että olen ensin flipannut jostain mitättömästä asiasta, vaikka 30 euron taksimatkan maksajasta. Se pieni tappio, jolla ei rahallisesti pitäisi olla mitään väliä, on aiheuttanut pakottavan tarpeen päästä omilleen jotta tunnetila stabiloituisi. Vuoden 2010 futiksen MM-kisoissa laitoin ekaan peliin aivan pienen hupipanoksen tv:n katselua elävöittämään, mutta lumipalloefekti pyörähti käyntiin kun betsi ei osunut. Seuraaviin peleihin piti aina laittaa isommalla ja isommalla. Lopulta pumppasin Hollantia mestariksi joka helvetin kierroksen jälkeen - alkulohkon, puolivälierien, välierien. Kun katsoin finaalia tuhannen voltin krapulassa hotellihuoneen lattialla Las Vegasissa toissa heinäkuussa, ei ihan hirveästi naurattanut. Jos Hollanti olisi voittanut, olisin rahastanut lähes tähtitieteellisen summan ainakin omalle pelikassalleni. Nyt hävisin niin isosti, että jouduin pelaamaan loppukesän pokeria otsa hiessä saadakseni voita leivän päälle.

Tänäkin kesänä on jo painettu futisbetsejä harva se päivä. En voi kauheasti väittää lajista ymmärtäväni, mutta jo nyt on todettava, että sisällä on "hieman" isommin rahaa kuin oli tarkoitus. Alunperin suunnittelemani vetokassa on paisunut 20-kertaiseksi ja jäljellä ei ole kuin kasa virtuaalisia kuitteja. Espanjan mestaruutta vastaan, Saksan ja Portugalin mestaruuksien puolesta sekä Gomezia maalikuninkaaksi. Jos finaalin jälkeen soi taas Espanjan kansallislaulu, pääsee täältä suunnalta parkaisu. Toistaiseksi näyttää kyllä ihan hyvältä.

Eräs kysyi minulta hiljattain, miksi haluan pilata elämäni loputtomalla vedonlyönnillä. Minkä takia sen sijaan, että voisin seurata EM-futista sohvalta rauhallisena ja nauttia pelistä on joka pelissä oltava sellaista panokset, että olen tärisevä hermoraunio? Miksi jokainen sosiaalinen kokoontuminen pitää tärvellä sillä, että hauskanpidon sijaan heitetään kolikkoa koko ilta niin, että kenelläkään ei edes ole kivaa?

Kovasti toivoisin, että vastaus olisi jotain muuta kuin adrenaliinisyöksyt ja uhkapeliaddiktio. Mutta eihän se ole. Kun teemme työtämme pelipöydissä, adrenaliini virtaa koko ajan. Olemme onnellisia, koska addiktiotamme ruokitaan. Mutta entä silloin, kun olemme vapaalla? Elämän pokeriin liittymättömistä asioista on välillä tolkuttoman vaikea nauttia, kun kaikesta puuttuu jännitys. Ja juuri siksi katson mieluummin futista betsit sisällä kuin ilman, saadakseni vahvemman kokemuksen.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki pokeriystävänikin ovat säälittäviä narkkeja, jotka eivät voi itselleen mitään. Tuskin tulevat koskaan voimaankaan. Minä ei ainakaan näe, kuinka voisin muuttua. Päässäni on jo uhkaava skenaario siitä, kuinka vuonna 2048 olemme vieläkin Namun terassilla, kukaan ei edes huomaa ohi kulkevaa seksikästä takamusta tai nauti kesäillasta kauniissa kaupunkimaisemassa:

"Korotetaan panoksia!", joku huutaa risupartaansa.

Kaivan taskustani ruttuisen setelin ja nappaan samalla nitron. Pari kertaa liiallisen jännittämisen ja stressaamisen seurauksena ohitusleikattu sydän vetelee viimeisiään.

"Viidensadan flippi, kaikki mukaan! Kuka jakaa?"

Jaan pöytään tärisevin käsin kortteja kaataen samalla karpalovodkat lattialle. Ensimmäisestä kortista lähtien seuraa huutamista ja älämölöä, joka aiheuttaa paheksuntaa muissa asiakkaissa. Joku huutaa riemusta, joku painaa päänsä käsiinsä. Raha on taas vaihtanut omistajaa.

Kello tulee aamuneljä. Kukaan ei tietenkään ole naimisissa, koska eihän tällaisia äijiä kukaan kestä katsella vakituisesti.

"Pitäisikö yrittää bongata naisseuraa jatkoille vaikka taksijonosta?", ystäväni ehdottaa. Asiaa puntaroidaan hetki, kunnes päätämme yksimielisesti mennä mieluummin jatkamaan flippaamista keskenämme.

Koko ukkoretkue suuntaa ruuhkaiseen mäkkäriin, missä jono jumitetaan flippaamalla laskusta tiskillä. Pöydässä joku meistä saa slaagin ja kuolla kupsahtaa. Hautajaisissa puolet kutsutuista heittää kuiskaten kolikkoa takarivissä, kun pappi lausuu kauniita sanoja kuolleen pelurin elämästä.

Tai ehkä me vielä opimme, ja päädymme lopulta ihan kunnon kansalaisiksi. En kyllä löisi vetoa sen puolesta.

PS. Tässä on yksi parhaimmista sivubetsien kohteista, Venetsian lentokentän matkalaukkuhihnaruletti. Venetsia on World Poker Tour-kiertueen ainoa stoppi, jonne on yksinkertaisesti pakko lentää seurassa ihan vain siksi, että voi ottaa maksimaaliset matkalaukkubetsit oikeasta numerosta. Jos matkalaukku sattuu napsahtamaan ennalta päätetylle numerolle, joutuu kaveri maksamaan panoksen 36-kertaisesti takaisin.

Kirjoitettaessa soi Frank Ocean - Pyramids

8 kommenttia

Anonyymi

18.6.2012 21:01

Kiitos jälleen!
Kiva kuulla pokerin eri puolista kerrankin rehellisesti. Ihmeellistä hehkutusta ja pokerielämäntavan yltiöpäistä ihailua riittää muualla ihan tarpeeksi, samoin paheksuvia ja varoittelevia kukkahattuja. Tässä tekstissä kerrotaan ja analysoidaan rehellisesti vaikuttimia ja elämäntavan eri puolia. Kiitos!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

19.6.2012 10:15

Aiotko tässä blogissa avata käsihistorioita? Kuitenkin tätä seurannee jonkin verran pokerista paljon mitään tietäviä, että voisit sitä kautta avata pokerin taitopuolta ihmisille.

Olis ihan mukava myös kuulla mitä mieltä olet pokerin imagosta Suomessa ja ulkomailla ja olisiko siitä syytä parantaa ja millä tavalla?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

19.6.2012 11:52

Ainakin itse toivon että blogi suuntaa enemmän elämään pokeriammattilaisena kuin varsinaisiin strategioihin. Mutta joku illan merkittävä hanska analyysin kera sillointällöin olisi ihan tervetullut.

Itsellä olisi haaveena että ainakin osa tuloista tulisi pokeriharrastuksesta tulevaisuudessa ja olisi ihan mukava jos joskus verokorttia täyttäessä ottaisit pokeripelaajan verotuksen ja esim noilta pelimatkoilta voittojen kotiuttamisen ja siihen liittyvän lainsäädännön blogin aiheeksi. Myös toki se miten kotiutat noista nettipeleistä rahaa ja miten verokarhu niihin iskee hampaansa olisi mielenkiintoista ymmärtää maallikkona. Voitko esim verovähentää omat investoinnit jotenkin ja miten verottaja ymmärtää downswingiä?

Toinen mikä kiinnostaa on miten paljon vietät aikaa analysoiden aiempia pelejäsi, teetkö ihan kotiläksyt vai onko analyysit vain painajaisia sängynpohjalla? Kuinka paljon tutkit omia käsihistorioita tai luet pokeri-artikkeleita/kirjoja tai katselet videoita noin niinkuin yleensä? Pokeri on kuitenkin ammattina sellainen jossa joutuu olemaan kotijoukkueen tähtipelaaja, valmentaja ja general manager yleensä joten pelkkä pelaaminen tuskin riittää taitojen ylläpitämiseksi?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

19.6.2012 12:57

Hyvää tekstiä eikä pelkää hypetystä

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

19.6.2012 18:00

Käsihistorioita en aio tässä blogissa avata, vähän veikkaan että ne eivät ehkä tavoittaisi kohderyhmäänsä. Netissä on kuitenkin niin paljon resourceja pokerin oppimiseen, ettei niillä kannata lifestyle-blogia pilata ja tylsistyttää 99% lukijakunnasta. :)

Pokerin imagosta, Suomessa se on mielestäni mennyt positiivisempaan suuntaan (4 vuotta sitten jos sanoi olevansa pokeriammattilainen se herätti lähinnä paheksuntaa, nykyään se nähdään joka ehkä enemmän "coolina" juttuna). Jostain syystä Suomeen ei ole oikein kantautunut pokerin haittapuolista kauheasti keskustelua, ja tuntuu että peliongelmaisistakin suurin osa painaa rahansa RAY:n hedelmäpeleihin eikä pokeriin. Maailmalla taas sen imago on viime aikoina kärsinyt aika pahoja kolhuja, enkä usko että siihen tulee muutosta ennen kuin jos/kun nettipokeri laillistetaan taas jenkeissä. Toisaalta pokerin juuret on kuitenkin siellä hämärissä takahuoneissa missä voi helposti saada kuulan kalloonsa, enkä näe miksi sillä pitäisikään olla täysin siloteltua mainetta.

---

Veroasiat ovat nykyään ihan hyvällä mallilla Suomessa, nettipelit ovat verottomia paria saittia lukuunottamatta (ja niillä ei juuri kukaan pelaa). Ennen tilanne oli huonompi kun isojen saittien peleistä joutui maksamaan verot, ja Suomen top 100 veronmaksajien listalla taisikin olla parhaimmillaan 3 pokeriammattilaista yrityspomojen joukossa. Jostain syystä kutsun linnan juhliin tältä listalta saivat about kaikki muut paitsi pokeristit.

Pelimatkoilta voitot euroopassa ovat verovapaita ja muualla maailmassa verollisia, mikä tekee turnausten kiertämisestä euroopan ulkopuolella taloudellisesti aika typerää. Toisaalta siisteimmät paikat ovat kuitenkin kauempana, ja esim. itse lähden lokakuussa Peruun pelaamaan ja samalla Machu Picchulle, vaikka joudunkin maksamaan verot.

Verottaja ymmärtää downswingiä kalenterivuoden sisällä, eli jos voitan 50 000 tammikuussa ja häviän ne joulukuussa, en joudu maksamaan veroja. Mutta jos häviän 50 000 joulukuussa ja voitan ne takaisin tammikuussa, joudun maksamaan voitoista verot ellen kuoppaa niitä taas takaisin saman vuoden aikana.

Tuosta analyysi/kotiläksy/opiskelujutusta oon ajatellut tehdä kokonaisen postauksen jossain vaiheessa, joten jätän sen toistaiseksi hämärän peittoon :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

29.6.2012 13:04

No niin, nyt sitten paniikkibetsiä Italian mestaruudelle? :D

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

29.6.2012 21:32

Joo hyi helvetti että kosahti. Ennen välieriä kohtuuhyvät fiilikset, Portugalin mestaruus ois tuplannut liferollit ja Gomezin maalikuninkuus/Portugalin mestaruus combobetsinä ois tuonu kepeähköt 32k€. Lisäks vielä aivan liian iso lay ennen kisoja Espanjan finaalipaikkaa vs ja Saksan voitolla tai Portugalin finaalipaikallaki ois maksanu loppuvuoden vuokrat. Mut ei. Saksan romahdus kohtuukäsittämätön, didn't see it coming. Portugali oli kyllä helvetin lähellä napsuu isosti, näkisin et aika hyvä haku ennen kisoja. Oli visio et Portugali menee pitkälle ja Hollanti sekä Espanja kusauttaa, toki päädyin sit etten layaa Hollantia ollenkaan ja maksit Espanjaan hyi vittu.

Luovutan kyl nyt kisabetsien kanssa ja keskityn kannattamaan Azzurrin voittoon ilman rasitteita. Ja grindaan otsa hiessä koko kesän saadakseni tappiot takas :<

VITUN URHEILUBETSIT.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

29.6.2012 21:33

PS. Jos nyt ihan pienellä painais Italiaa...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi