mulle tuli jostain yhtäkkiä mieleen se päivä viime talvena, kun mentiin lahteen siskojen kanssa hakemaan äitiä ja iskää kotiin.
se kun iskän arkku oli siellä sairaalan kappelissa ja viimesen kerran silitin sen tukkaa. ja sen kuinka vaan itkin ihan hysteerisesti ja kuinka sisko tuli ja halas tosi lujaa. hyvä ettei ilma paennu keuhkoista sen halauksen myötä. muutenkin jo haukoin happea ku kala kuivalla maalla.
tai oikeastaan ihan ekana mulle tuli se mieleen, kun seisoin siellä sairaalan parkkipaikalla ja satoi lunta. sitä tuli aika paljokin. olin ihan hiljaa ja tuijotin tyhjillä silmillä jonnekin.
sitten ajettiin sen hautaustoimiston auton perässä. neljä tuntia ja vain muutama lause. samana päivänä valittiin hautapaikka, niiden kahen ison männyn välistä.
nyt muistan jopa mitä mulla oli päällä. ennen tätä päivää noi ko. päivän tapahtumat on ollu ihan sumun peitossa. nyt muistan kaiken ihan selvästi.
mä haluan, että satais jo lunta. haluan, että tulee talvi. tiedän, että tästä talvesta tulee parempi kun edellisestä.