Tänään niin siitä oli lopputuloksena seuraava runo.
on usein täällä hämärää
ja sehän meitä masentaa
on kadonnut se rämä pää
jok hyppi oikee eteen vasen taa
On jostain syystä itselläin
nyt mieli valoisana
en tiedä kauan kestää näin
mieleen ilon valoi sana
kai eräs hyvin vaivaton
vain viisi kirjainta
mut joillain sekin hakusessa on
ei kuule ilmausta
Toki moni muukin asia hymyn tuo
mut palataanpa hymysi luo
jos kertoisin mä vaik tarun
vaik hullunkurisenkin
kuink koira heitti narun
ja isäntä poikki puri senkin
tai jonkin vitsin pienen
jok mieleen pulpahtaa
mut useimmiten lienen
sillä vain kiduttaa
Valoa tässä postitse
nyt sulle ojennan
et ole pimeän hostitze
aurinkoa myöskin odotan